Köln Kuka on Suomen suosituin jääkiekkoilija? Teemu Selänne? Mikko Koivu? Tuomo Ruutu? Mikael Granlund? Hyviä arvauksia, mutta ei.
Nuorten suosimassa IRC-Galleriassa suosituin jääkiekkoilija on Aleksandr Ovetshkin. Venäläisen faniryhmässä oli maanantaina 1 252 jäsentä.
Yksikään suomalaispelaaja ei pääse edes lähelle Ovetshkinin lukua.
Jotain ainutlaatuista hyökkääjässä siis on. 24-vuotias venäläinen ei ole nuorison suosikki vain Suomessa, vaan kaikkialla missä hän liikkuu. Moskovassa, Washingtonissa, Torontossa - ja tietysti Kölnissä. MM-kisoissa Ovetshkinin ympärillä pyörii megaluokan mediasirkus.
On helppo ymmärtää, miksi ihmiset kohisevat Ovetshkinista.
Hän on niin lähellä täydellistä jääkiekkoilijaa kuin kukaan voi olla. Väkevä luistelu, raudanluja rannelaukaus, terävä peliäly, äärimmäinen voitontahto, kyltymätön maalinälkä ja Teräsmiehen fyysiset ominaisuudet tekevät Ovetshkinista täystuhon, jolle ei löydy pysäyttäjää.
Ovetshkin ei ota jäällä koskaan vapaapäiviä. Soturi pelaa jokaisen vaihdon kuin se olisi hänen elämänsä viimeinen.
"Hän on työteliäin ja kovimmin taklaava supertähti NHL:ssä. Hän on jääkiekon Rafael Nadal, kun Sidney Crosby on Roger Federer", Bostonin puolustaja Dennis Wideman hymähtää.
Osuvasti sanottu.
Ovetshkin on luonnonlapsi, jonka kaikkea tekemistä ohjaa tunne. Viime vuonna Pohjois-Amerikassa syntyi kohu, kun Ovetshkin tuuletti kauden 50. maaliaan. Osuman jälkeen Ovetshkin lämmitteli käsiään roihuavan mailan kuvitteellisissa liekeissä.
Pohjoisamerikkalaisen koodiston mukaan maalia olisi pitänyt juhlia hillitymmin.
"Minun arvostukseni häntä kohtaan laski tuon tempun jälkeen", Tampa Bayta valmentanut Rick Tocchet totesi tuolloin.
Ovetshkinilla on kyky ihastuttaa ja vihastuttaa. Laimeaa tai tylsää tyyppiä hänestä ei saa tekemälläkään.
Mitä muuta voi sanoa resupekasta, joka juhlii maailmanmestaruutta päiväkausia pelikamppeissaan? Vaikka Kanadan MM-kisoista on kulunut jo kaksi vuotta, ei Ovetshkinin finaalihiki ole haihtunut Quebec Cityn baarien sohvakankaista vieläkään.
Ovetshkin on kulkenut omia polkujaan koko 2000-luvun. Toisinaan käytöksestä kuvastuvat klassiset pop-diivan elkeet.
Vancouverin olympialaisissa Ovetshkin tuunasi luistimiinsa liekkien kuvia. Kansainvälisen uransa alkuaikoina nuori venäläinen erottui kentällä paitsi pelitaitojensa myös tummennetun visiirinsä ansiosta. NHL:ssä peilivisiiri aiheutti niin paljon närää, että sen käyttö kiellettiin.
Huippumaalivahti Martin Brodeurin mukaan Ovetshkin sai kohtuuttoman edun, koska veräjänvartijat eivät voineet nähdä hyökkääjän silmiä.
Tilannekomiikan taitavalla Ovetshkinilla oli heti kuitti valmiina.
"Kun lauon, minulla on silmät kiinni."
Ovetshkin taistelee maailman parhaan pelaajan tittelistä Sidney Crosbyn ja maanmiehensä Jevgeni Malkinin kanssa. Kumpikaan herroista ei lukeudu - yllätys, yllätys - Ovetshkinin sydänystäviin.
Pohjoisamerikkalaiset mediat ovat rakentaneet valtataistelua ennen kaikkea Ovetshkinin ja Crosbyn ympärille. Viime aikoina titaanien taisto on kääntynyt Crosbylle, joka johdatti ensin Pittsburghin Stanley Cupin voittoon ja laukoi sitten Kanadan olympiavoittoon jatkoajalla.
Ovetshkinilta arvostetuimmat voitot puuttuvat.
Ovetshkin kohautti yleisöä Vancouverissa kerran. Hän taklasi Jaromir Jagrin katolleen.
Juuri taklaamisessa kiteytyy yksi Ovetshkinin tulevaisuuden suurista kysymyksistä. Kuinka kauan hän voi jatkaa valitsemallaan tyylillä? Ovetshkin on vielä nuori, mutta joskus fysiikan lait tulevat vastaan. Pisimmän uran NHL:ssä tekevät pelaajat, jotka osaavat kuunnella ja säästää kehoaan. Säästely ei kuulu Ovetshkinin sanastoon.
"En aio muuttaa mitään. Jokaisella on oltava oma tyylinsä, oma tapansa pelata. Jokaisen on oltava oma itsensä. Minä en kuuntele ketään. Minulla on oma mieleni ja oma sydämeni", Ovetshkin maalailee.
Ja sitä paitsi:
"Venäläinen kone ei ikinä hajoa."