Kimalaisen lento. Ismo Olavi Hyvärisen maalauksia Galleria Harmajassa 30.10. saakka.
"Ihminen on aina haaveillut lentämisestä", Ismo Olavi Hyvärinen kirjoittaa näyttelynsä Kimalaisen polku lehdistötiedotteessa.
Hyvärisen mukaan haaveesta saa hetkellisesti kiinni sukeltamalla. Hänen maalauksissaan onkin vedessä leijuvia hahmoja.
Kimalaisella pitäisi olla liian pienet siivet lentämiseen. Tiedemiesten todistelusta huolimatta se vain lentää suristaa. Hyvärinen halunneekin sanoa, että myös me maahaan sidotut voimme lentää tai ainakin haaveilla siitä.
Sarjan nimeltä Tosi=epätosi suurissa ja suuresti maalatuissa teoksissa kuvataan ilmassa leijuvaa tai vedessä veden kannattelemaa ihmistä. Toisessakin Galleria Harmajassa nähtävässä sarjassa nimeltä Kannattelijat kuvataan ihmistä. Nyt toisen ihmisen kannattelemana.
Maalauksia katsoessa huomaa, kuinka erilailla vesi ja ihminen kannattelevat. Vedessä ollaan turvassa. Toisen samanlaisen kannattelemana ihmisestä tulee haavoittuneen oloinen. Ero konkretisoituu esimerkiksi maalauksessa Keltainen sarjasta Kannattelijat.
Tuntuu, että lentäminen tai ehkä paremmin jonkin kannateltavana oleminen on Hyväriselle elämän vertauskuva. Joskus kanto pettää, mitä taitaa kuvata rankka maalaus nimeltä Haadeksen portilla.
Hyvärinen tekee värimaalausta, jossa figuureilla on suuri rooli. Joissakin kuvissa ristiriitaa tuntuu syntyvän esittävyyden ja vapaan ei-esittävän maalauksellisuuden välille. Kaksineuvoisuudesta johtunee se, että maalauksista löytää monia tuttuja elementtejä.
Maalausten keltainen tuntuu olevan sukua Leena Luostarisen maalauksille. Hahmot ja viivojen ilmaisutapa tuovat mieleen Marjatta Tapiolan. Kumarrus-niminen maalaus on taas selkeä kunnianosoitus itämaiselle taiteelle.
Esillepanoon on lastattu 12 suurikokoista maalausta. Tila on täynnä, ja kun maalauksissa on monia sävyjä ja tunnelmia, on vaarana päätyä liian moniääniseen ripustukseen. Nyt niin on nähdäkseni käynyt keskimmäisessä tilassa. Jonkin työn olisi voinut jättää laittamatta esille.
Parhaimmillaan maalaukset ovat kuitenkin hienoa värien, hahmojen ja kuvioiden yhteispeliä. Ripustuksen pienistä ongelmista huolimatta Hyvärisen maalaukset rakentavat galleriaan tilahetkiä, joissa on runsaasti ruumiillisuutta kävijän kokea.