Ruukin teatterilaiset ovat kehittäneet mielenkiintoisen tavan tehdä näytelmää.
Aiheidean synnyn jälkeen lähdetään tanakasti rakentamaan tapahtumaketjua, joka vasta viime vaiheessaan muotoutuu tekstiksi paperille. Jokainen ryhmän jäsen tuo esitykseen jotain omasta kokemastaan tai kuulemastaan. Unettomat-näytelmän aiheeksi otettiin transvestisuus, mutta lopputulokseksi saatiin avioliittonäytelmä, puhuttelevakin sellainen.
Unettomat-näytelmän käsiohjelmassa ohjaaja Vesa Lammi kertoo improvisaation tuottavan tekstiä, jonka kieli on tätä päivää.
Nauhurilla tallennettu harjoitus kirjoitettiin puhtaaksi jälkeen päin syventäen sitä samalla sisällöllisesti. Näin saatiin taatusti kotimainen näytelmä, joka, alkuperäisestä aihepiiristään ammentaen, antaa uutta näkökulmaa parisuhdekiemuroihin. Käsikirjoittaja on lisäksi nähnyt vaivaa etsiessään faktoja tekstin tueksi.
Jani (Ville Muhonen) on pikkupojasta asti halunnut aika ajoin pukeutua naiseksi, "tyttöillä". Prinsessaroolit koulunäytelmissä ja myöhemmin pukeutuminen trasvestiitiksi ovat tuoneet sisältöä elämään. Vaimo Mervi (Suvi Matela) yllättää aviomiehensä transuillan jälkeen kotoa ja järkyttyy. Hän ei ole tiennyt harrastuksesta, jonka tuomitsee oikopäätä pervoiluksi ja miehensä homoksi.
Alkaa avautumisten ja tunnustusten sarja, jonka aikana ilmenee, ettei parin avioliitossa oikein mikään ole kohdallaan. Vaimon ryyppäämiset, miehen poissaolot, lapsettomuus, yksinäisyys ja elämän sisällöttömyys vyörytetään katsomoon rajuina tilityksinä.
Pariskunnan ilta vaihtuu yöksi, mutta unta odotellessa yhä uudet käänteet ja yllätykset seuraavat toistaan. Aiheesta otetaan irti kaikki mahdollinen.
Tarinaon elävä, vaihteleva ja nappaa katsojan otteeseensa.
Raju ja suorasukainen teksti vaatii uskallusta, jota tältä esittäjäparilta tuntuu löytyvän. Aika ajoin esitys toi mieleen Dario Fon avioliittonäytelmät. Ville Muhosen roolityö on osuvaa, luontevaa ja uskottavan tuntuista. Suvi Matela oli vielä ensi-illassa paikoin epävarma, mutta unohdukset voitaneen pannan jännityksen piikkiin.
Yksinkertainen mutta riittävä lavastus, huoneteatterin intiimiys ja oivaltava tilankäyttö tuovat lisää jännitettä monia yllätyksellisiä käänteitä ja vivahteita sisältävään, tragikoomiseksi kääntyvään avioliittodraamaan. Todentuntuinen esitys mietityttää vielä kotimatkallakin.