Ruukki Vuoden ajan Ruukin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa asunut ukrainalainen SvitlanaMyshusta on katkeroitunut viime kuukausina asuinpaikassaan tapahtuneiden muutosten takia. Ennen hän oli tyytyväinen oloonsa pienessä ja rauhallisessa vastaanottokeskuksessa, mutta keskuksen johtajana toimineen Ari Haarasen lähdettyä virkavapaalle tilanne on muuttunut.
"Meillä ei ole enää oikeutta elää ja liikkua vapaasti. Kaikkeen pitää kysyä lupa, mutta sitä ei aina myönnetä. Nykyään pelkäämme mennä toimistoon henkilökunnan puheille", Myshusta kertoo.
Myshustalla on todettu vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, joiden johdosta hän on ollut hoidossa. Hän on myös yrittänyt itsemurhaa useamman kerran. Hänen mukaansa sairautta ei oteta vakavasti eikä huolehdita siitä, että hän saisi tarvittaessa hoitoa tai sairauden vaatimat asuinolot. Myshusta sanoo, että hänen sairautensa johtuu suurelta osin pelosta ja ahdistuksesta, jotka tulevat epätietoisuudesta turvapaikan suhteen.
Asuinolot alkeellisia
"Minä tarvitsisin rauhallisen asuinhuoneen ja jotain työtä, mutta niitä ei ole annettu. En pysty nukkumaan, kun seinän takana mekastetaan ja kaipaisin lepoa. Kun puhun asiasta nykyisen johtajan kanssa, hän sanoo ongelman olevan minun, ei hänen."
Myshusta on myös pyytänyt päästä muuttamaan Ruukin keskustaan vuokra-asuntoon, mutta se toive on evätty perusteltuna sillä, että sinne pääsevät vain ne, joilla on mies ja perhettä.
Uzbekistanista Ruukin vastaanottokeskukseen kahdeksan kuukautta sitten tullut Maria Kosova sai joitakin päiviä sitten kielteisen turvapaikkapäätöksen. Hän halusi asianajajan, jotta voisi valittaa päätöksestä. Koska Kosovan toivetta ei vastaanottokeskuksessa täytetty, hän kävi Helsingissä ja hankki itse asioilleen hoitajan.
"Matkan jälkeen Marialle sanottiin, että jos hän vielä käy jossain, niin hänen lapsensa otetaan huostaan. Sen jälkeen Marian on pitänyt aina ilmoittaa, mihin aikoo mennä ja hänen liikkumistaan on rajoitettu", Myshusta tulkkaa.
Asukkaiden mukaan asuinolotkaan eivät ole tyydyttäviä. Rakennuksessa, jossa asuu muun muassa seitsemän pientä lasta, lämmitys ei pelaa. Kaikilla ei ole peseytymis- eikä ruoanlaittomahdollisuuksia.
"Olemme odotelleet, milloin lämpöpatterit korjataan, mutta mitään ei tapahdu. Lapsia palelee öisin, kun on jo kylmää. Kaksi miestä asuu saunassa, jossa heidän vaatteensa ovat aina kosteita. Heillä ei ole mahdollisuutta laittaa ruokaa muualla kuin toisten asunnoissa", toteaa Myshusta.
"Olemme eri lajia"
Asumisjärjestelyissä olisi asukkaiden mukaan muutoinkin järkeistettävää. On vain ajan kysymys, milloin räjähtää, kun afrikkalaissyntyisiä muslimeja ja katolilaisia on sijoitettu vierekkäisiin huoneisiin asumaan, he sanovat.
"Meillä on sellainen tunne kuin me venäjää puhuvat olisimme eri lajia muiden ihmisten kanssa. Asumme kuin orjat, eikä meillä ole enää minkäänlaisia oikeuksia. Ennen saimme tietoja kotimaistamme internetin kautta, mutta nyt sekin mahdollisuus on otettu pois. Kävelkää seitsemän kilometrin päähän kirjastoon, sanottiin", Myshusta sanoo.
Kaiken huippuna Myshusta mainitsee tapauksen, joka sattui hänen ollessaan sairaalahoidossa. Hänen tavaransa oli muutettu toiseen huoneeseen ja osa niistä puuttui.
"Pian sen jälkeen pidettiin kirpputori, josta tuotto meni luultavasti keskuksen varoihin. Huomasin tavaroitani olevan myynnissä. En voinut todistaa sitä ja henkilökunta vain sanoi, etteivät ne olleet minun", Myshusta naurahtaa kyynisesti.
Myshusta ja Kosova eivät ole ainoita asukkaita, jotka ovat mielestään saaneet epäoikeudenmukaisen kohtelun. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut slovakialaisperhe pelkää, että poliisi ehtii hakea heidät ennen kuin he saavat oikeuksiensa mukaisesti asianajajan.