Olen joskus arvostellut Oulu liikekeskustan suunnittelua siitä, että sitä uudistetaan pala palalta vanhaa ruutukaava-aluetta uusien niin, että samat kortteli rakennetaan aina uudestaan yhä tehokkaammin. Tästä seuraa kaiken historiallisen rakennuskannan tuhoutuminen sekä se, että lisääntyvä autoliikenne ei mitenkään toimi vanhassa hevosen mukaan mitoitetussa ruutukaavassa. Seurauksena on ruuhkia ja paikoitusongelmia, joita sitten yritetään epätoivoisesti ratkoa jälkeenpäin tehtävillä hankalilla ja kalliilla paikoitusrakennelmilla, kuten Oulussa kallioparkilla.
Tämän menettelytavan typeryyttä ei lainkaan vähennä se, että se on niin yleinen kaupunkisuunnittelussa myös muualla. Pahinta tässä menettelyssä on juuri se, että se ei lopu koskaan.
Aina, kun tehdään uusi entistä tehokkaampi paikoitusratkaisu, lisääntyy myös uuden liiketilan määrä ja kierre jatkuu. Tämä johtuu siitä, että uudet asuntoalueet rakentuvat kehämäisesti keskellä olevan ruutukaavakeskustan ympärille lisäten painetta, ja näin keskusta jää yhä pahemmin ja pahemmin ahdistuksiin.
Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Oulussa menetettiin korvaamaton mahdollisuus kun Myllytullin alue rakennettiin asuntoalueeksi. Uusi liikekeskusta olisi pitänyt rakentaa sinne ja jättää vanha historiallinen keskusta pääpiirteissään entiselleen. Tällöin niin liikenne- kuin paikoitusjärjestelytkin olisi voitu ratkaista samalla uudisrakentamisen kanssa, mikä olisi ollut paljon helpompaa ja halvempaa.
Ennen kaikkea tällöin olisi voitu saavuttaa sellainen lopputulos, joka myös toimii. Vanhan keskustan alueella kyllä voidaan paikoitusongelmat ratkaista näinkin, mutta ei koskaan itse liikenneongelmaa; yhä pahenevat ruuhkat tulevat olemaan Oulun keskusta-alueen riesana ikuisesti.
Tällä ratkaisulla olisi myös vanha historiallinen monumentaalikeskus, siis Franzenin puisto ympäristöineen, päässyt ansaitsemaansa arvoon liikennepaineesta vapautuneena vanhan ja uuden keskustan liitoskohdassa sen nykyisen alennustilan sijaan. Tätä on kuitenkin turha murehtia enää; tehty, mikä tehty.
Tällä hetkellä Oulun liikekeskustan ainoa mahdollinen laajenemissuunta on radan yli Raksilan puolelle. Juuri tälle elintärkeälle alueelle on nyt sitten ehdotettu yliopiston siirtämistä.
Jos tuota surkuhupaisaa yliopiston laitosten uudelleen sijoittelua on jostain kumman syystä aina tietyin väliajoin vielä syytä jatkaa, niin viekää se laitos ainakin jonnekin muualle kuin juuri Raksilaan. Vaikka Oulun keskustassa tähän asti on tehty suurin piirtein kaikki mahdollinen pieleen, niin ei kai sitä nyt sentään ole mikään pakko kruunata jollain näin älyttömällä tempulla.
Tapio Prokkola
arkkitehti, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.