Yksi aikojen huonontumisen mittareista on leipäjonojen pituus. Myös Oulussa nämä jonot ovat tämän vuoden aikana kasvaneet. Tulevana vuonna ruoka-avun tarve tuskin vähenee.
Ruoan jakelusta vastaavat pääosin erilaiset yhdistykset, jotka saavat jaettavansa EU:lta ja hyväntahtoisilta muilta lahjoittajilta. Ainakin vapaaehtoisten lahjoitusten saanti pohjaa siihen ajatukseen, että apu menee niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Siis ihmisille, joille ruoan hankinta kaupoista on esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden tai pienen eläkkeen takia rahallisesti vaikeaa.
Muun muassa Oulun ruokajonoissa on arvioiden mukaan ollut väkeä, joka pystyisi normaalisti ostamaan ruokansa kaupasta. Heitä ei ehkä ole suurta joukkoa, mutta heidän mukanaolonsa on ongelma kahdestakin syystä: Ensinnäkin he voivat viedä avun niiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat. Toiseksi he mustaavat koko avustustoiminnan mainetta.
Järjestöjen jakaman ruoan noutoa on ehkä alettu pitää samanlaisena jokamiehenoikeutena kuin mukaan menoa kauppaliikkeitten tai puolueiden ilmaisen rokan tai kinkkukiusauksen jakelupaikoille. Avustusruoan tarjoamisessa ei kuitenkaan ole kysymys lainkaan samasta asiasta.
Olisi hyvä, jos jakelupisteillä voitaisiin jollain tavoin kontrolloida, että apu menee sitä todella tarvitseville. Viimeiseen asti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin lienee kuitenkin erilaisten dokumenttienkin perusteella vaikea päästä. Parasta olisikin, jos ruoan jakelua ei tarvitsisi kankeuttaa paperien tarkastuksilla. Niitä ei tarvita, jos ne, jotka tulevat toimeen ilman ilmaista ruoka-apua, jättävät paikkansa jonossa sitä todella tarvitseville. Lopulta kysymys on omantunnon asiasta.