Veikko Törmäsen julkisivuteos
Laanilan yläasteella ja lukiossa.
Tänä vuonna on valmistunut ja tulee valmistumaan useita Oulun kaupungin rakennuskohteita, joihin on hankittu niin kutsuttua prosenttitaidetta. Yksi taiteen saajista oli Laanila yläaste ja lukio, jonka peruskorjaus ja laajennus valmistui nyt syksyksi.
Kohteen prosenttitaiteen tekijäksi on valittiin oululainen kuvataiteilija Veikko Törmänen (s. 1945), joka on toteuttanut koulun pääsisäänkäynnin yhteyteen suuren julkisivuteoksen nimeltään Ruutuvihko.
Neliön muotoiselle ja vaaleaksi käsitellylle betonielementille on maalattu väriviivoista koostuva ympyränmuoto, jonka päälle asettuu teräsputkista tehty samoin ympyränmuotoinen ristikko.
Teoksessa on muodollista ja materiaalista jämäkkyyttä. Eloa se saa maalatun ruudukon monista väreistä ja epäsymmetrisyydestä sekä betonista irti olevasta teräsristikosta lankeavista varjoista.
Teoksen sijoituspaikka on pääsisäänkäynnin katoksen yhteydessä. Se on jokaisen kouluun menevän koettavissa.
Pääsisäänkäynti on myös ohi kulkevan Hintantien varrella. Joten koululaisten ja koulun henkilökunnan lisäksi kaikki tien käyttäjät ovat teoksen vaikutuspiirissä.
Teräsjaloilla ylös nostettu neliön muotoinen ja viisi metriä kanttiinsa oleva betonielementti ei ole niitä helpoimpia sommitteluelementtejä. Aivan kangertelematta ei Törmäsenkään teos paikkaansa istu.
Neliö kohoaa katoksen ja itse rakennuksenkin yläpuolelle ollen voimakas osa julkisivua. Varsinkin Hintan suunnasta tulevalle teoksen takapuoli on hämmentävä näkyessään koulurakennuksen yli. Paraatipuolelta tilanne on parempi.
Betonielementti on asetettu ilmansuunnallisesti siten, että auringon valo alkaa muodostamaan varjojaan betonipinnalle vasta iltapäivällä.
Se on koululaisia ajatellen vähän sääli, sillä auringon valo ja etenkin siitä syntyvä varjo on suuri osa teosta. Toisaalta, kun ajatellaan teoksen monille muillekin näkyvää paikkaa, voi sijoittelun ajatella olevan perusteltu.
Riippuvuus auringonvalosta taas tuntuu pohjoisilla leveysasteilla olevan jonkinmoinen riski ja nähtäväksi jää, mitä teos on pimeänä vuodenaikana.
Perusmuodot ovat hyvin yksinkertaiset. Betonille maalatun ruudukon ja teräsristikon synnyttämä värien ja varjojen leikki on kuitenkin yllättävän tehokas ja teoksessa on julkiseksi taiteeksi riittävästi koukkua.
Parhaimmillaan Ruutuvihko on kello kahden jälkeen iltapäivällä, kun aurinko kääntyy paistamaan betonipinnalle ja ryhtyy varjojensa heittoon. Kun sää on aurinkoinen, niin kannattaa käydä katsomassa.