Maatilojen määrä on laskenut Suomessa EU:n liittymisen jälkeen lähes neljännekseen. Kun 1994 tiloja oli 144 500, niin kuluvaan vuoteen tullessa määrä oli laskenut 37 000 tilaan. Koska tuotantomäärät ovat pysyneet lähes ennallaan, niin se on merkinnyt tilakokojen merkittävää kasvua.
Suomalaisessa maataloudessa on koettu ongelmia jo vuosia. Tärkeät vientitulot Venäjälle laskivat vuodesta 2014 lähtien, kun jouduttiin mukaan EU:n yhteisiin pakotteisiin koskien itänaapuria. Pakotteet jatkuvat edelleen. Seuraavaksi ongelmaksi muodostuivat tukimaksatusten viivästymiset. Lisäksi EU:ssa tehtiin näköalaton päätös sen vapauttaessa maidontuotannon tuotantokiintiöiltä. Myös sääolosuhteet ovat olleet monena vuotena vaikeat, mikä on pienentänyt tuloja ja kasvattanut kuluja.
Velkarahalla tuotantoaan suuresti laajentaneet monet, erityisesti nuoremmat maatalousyrittäjät, ovat joutuneet tiukalle maksujen ja lainojen lyhentämisen kanssa.
Maatalouden ahdinko ei ole pelkästään Suomea koskeva asia. Se koskee koko Eurooppaa ja voidaan puhua maailmanlaajuisista alkutuotannon ongelmista.
Monet kuluttajat arvostelevat maatalouden saamia tukia, mutta ilman tukia tilat eivät pärjää ja tuki laskee hintoja koituen siten meidän kuluttajien eduksi. Varmaan pääosa viljelijöistä haluaisi tulojen muodostuvan mieluummin korkeammista tuottajahinnoista kuin maataloustuesta.
MTK:n vahva puheenjohtaja Veikko Ihamuotila totesi aikanaan, ”maailmassa ei ole niin suurta herraa, ettei hän ottaisi leipäänsä talonpojan kädestä.” Vaikka elintarviketuotannossa on kysymys maailman tärkeimmästä elinkeinosta, siitä huolimatta huomattava osa tuottajista joutuu tekemään työnsä taloudellisesti ahtaalla.
Krimin jälkiseurausten tiliin on pantu paljon maatalouden romahduksesta. Venäjän tuontirajoitteilla on suuri merkitys eritoten rajanaapureille, kuten Suomelle ja Baltian maille sekä Puolalle. Tuoretuote on aina erityisen herkkä kysynnän ja tarjonnan vaihteluille. Kun Venäjä sulki rajansa, ylitarjonta Euroopassa koski kaikkia niitä tuotteita, joita Venäjälle vietiin.
Suomessa on syytetty tuottajahintojen laskusta kauppaa ja teollisuutta tai molempia. Kumpaakaan ei voi syyttää kuitenkaan siitä näkökulmasta, että nämä olisivat tienanneet maataloustuotteiden hinnan laskun avulla. Jos näin olisi tapahtunut, näiden kannattavuushan olisi parantunut rutkasti, sillä maatalousyrittäjien tulo on tippunut sadoilla miljoonilla euroilla muutaman vuoden aikana.
Kahden suurimman kaupan alan toimijan myyntikatetaso ei ole noussut tutkimusten mukaan aikana, jolloin halpuuttamisesta on puhuttu. Elintarviketeollisuuteen pätee sama. Voidaan tehdä johtopäätös, että halpuuttaminen on mennyt pääosin kuluttajan kukkaroon.
Kuluttajalehden artikkelin mukaan tuottajahintojen lasku on mahdollistanut halpuutuksen. S-ryhmä aloitti halpuutuksen 2015 ja on kertonut sen olleen mahdollista alentamalla markkinointi-, hallinto-, it- ja logistiikka ynnä muita kustannuksia ja säästöjen ohjaamisesta halpuutukseen kuluttajien hyödyksi.
Ruuan hinnan lasku alkoi Suomessa vuonna 2014, jolloin se oli 0,5 prosenttia. Jatkoa seurasi 2015, laskua 2,2 prosenttia ja edelleen vuonna 2016 laskua 1,1 prosenttia. Viime vuonna hinnat laskivat Taloustutkimuksen mukaan 1,26 prosenttia.
Hinnan laskuun on vaikuttanut ylitarjonnan lisäksi kaupan eri ketjujen välinen kilpailu markkinaosuuksista. Kaupan kilpailu on asiakkaiden kannalta hyvä asia, kun ostoskorin hinta laskee.
Kaupan kilpailusta huolimatta Pellervon Taloudellisen Tutkimuslaitoksen ennusteen mukaan hinnat lähtevät nousuun neljän laskuvuoden jälkeen. Kuluvalle vuodelle ennustetaan nousua 1,9 prosentin ja seuraavalle vuodelle 2,2 prosenttia.
Pekka Perä
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.