Raahe Perunarutontorjunta on suomalaiselle ammattimaiselle perunatuotannolle tänä päivänä välttämätöntä. Jos rutto pääsee aikaisessa vaiheessa tuhoamaan kasvuston, voi pahimmillaan käydä niin, että mukulasatoa ei synny ollenkaan.
Maa- ja elintarviketalouden (MTT) tutkimuskeskuksessa peruna-alaan liittyviä tutkimuksia tekevät tutkimuspäällikkö Asko Hannukkala Jokioisilta ja tutkija Elina Virtanen Ruukin tutkimusasemalta katsovat, että ammattimaisesti toimiva perunanviljelijä ei voi ottaa riskiä perunaruton leviämisestä omalla pellollaan.
"Ammattiviljelijän kohdalla perunaruttoruiskutukset ovat ehdottoman tärkeä vuosittain tehtävä viljelytekninen toimenpide, jos aikoo turvata perunasadon kehittymisen", Virtanen sanoo.
Perunaruttoruiskutukset alkavat yleensä heinäkuun ensimmäisellä viikolla, kun perunat ovat taimettuneet kunnolla. Ruiskutuksia tehdään keskimäärin 7-10 päivän välein, 3-5 kertaa kesän aikana. Sääolosuhteet vaikuttavat suoraan ruiskutusten määrään. Jos sää on ollut kostea ja lämmin, joudutaan ruiskutuksia tekemään useammin.
Virtasen mukaan Pohjois-Pohjanmaan ammattiviljelmillä ei perunarutosta ole ongelmia. Etelä-Suomessa ongelmia aiheuttaa jo uudenlainenkin perunaruttokanta, joka tarttuu kasveihin munaitiöistä. "Aiemmin perunarutto säilyi talven yli tautisissa mukuloissa, mutta uudenlainen rutto voi säilyä sellaisenaan peltomaassa. Käytännön seuraus on se, että ruttoepidemiat lähtevät liikkeelle noin kuukautta aikaisemmin kuin 10-15 vuotta sitten", Hannukkala kertoo.
Ruttoruiskutuksista
ei kuntiin valiteta
Vaikka perunaruttoruiskutukset ovat etenkin ammattiviljelijöillä jokakesäisiä, tulee niistä aika harvoin valituksia kuntien maatalousasioista vastaaville viranomaisille. Tyrnävän, Lumijoen, Rantsilan, Ruukin ja Vihannin kuntiin saakka ei perunaruttotorjunnasta ole tullut valituksia tai yhteydenottoja.
Limingan kunnan maaseutuasiamies Toivo Suvanto toteaa yhteydenottojen olevan yksittäistapauksia. "Joka vuosi ruiskutuksista otetaan yhteyttä. Nyt ensimmäisen kerran aiheena oli rutontorjunta, aiemmin ne ovat koskeneet muuta torjuntaa."
Oulun maaseutukeskuksen perunatuotannon neuvoja Markku Jokikokko muistuttaa, että rutontorjuntaruiskutuksia saa tehdä vain asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö. Viljelijät tietävät tarkoin milloin saa mitäkin torjunta-ainetta ruiskuttaa. Tuulisella säällä ruiskutuksia ei kannata edes tehdä.
"Ruiskuttaminen kannattaa tehdä mahdollisimman tyynellä säällä, sillä torjunta-aineet ovat kalliita. Ruiskutukset tehdään usein illalla tai jopa yöllä."
Vaikka ruiskutuksista naapuripellolle jotakin kulkeutuisi, ei siitä Hannukkalan mielestä ole muulle kasvustolle mitään haittaa.
"Jos jotakin tuulikulkeumaa tulee, niin se laimenee todella pieniin pitoisuuksiin. Kaikki käytössä olevat rutontorjunta-aineet ovat sellaisia, että ne eivät kulkeudu kasvissa. Ja jos ne johonkin päin menevät, niin ne kulkevat yleensä latvoihin tai lehtien reunoihin. Koska aineet ovat vesiliukoisia, ne liukenevat huuhtelemalla", Hannukkala vakuuttaa.
"Akuutti myrkyllisyys eli suoranainen tappovaikutus on kaikilla näillä rutontorjunta-aineilla paljon pienempi kuin ruokasuolalla. Suolaa syömällä saa itsensä tapettua helpommin kuin näillä torjunta-aineilla."
Tietyillä aineilla voi mahdollisesti olla syöpäriskiä lisääviä vaikutuksia, mutta Hannukkalan mielestä se kuitenkin edellyttää hyvin pitkäaikaista ja jatkuvaa altistusta. Nykyaikainen suojaustekniikka ja modernit traktorit pitävät pölyt ja torjunta-aineet ulkopuolella, joten viljelijöidenkin altistuminen on epätodennäköistä.
"Kasvinsuojeluaineille on luotu myrkyllisyysleima. Se on aika vahva sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät tiedä näiden aineiden vaikutusmekanismeista ja oikeista vaikutuksista ihmisille tai muulle luomakunnalle. "