Angolan pääkaupungin Luandan slummialueilla ihmiset ja koirat kaivavat yhdessä roskia löytääkseen itselleen syötävää. Entinen alle puolen miljoonan asukkaan kaupunki on paisunut sisällissodan aikana niin, että Luandassa asuu jo joka kolmas angolalainen.
Quibalassa entisten Unita-sissien perheiden asutusalueella näkyy pömppövatsaisia, aliravitsemuksesta kärsiviä lapsia. Tien vieressä jököttää hylätty armeijan panssarivaunu, ja monet kylän rakennuksista ovat kivikasoina sodan jäljiltä.
Quibalasta Luandaan johtavalla tiellä pohjoismainen toimittajaryhmämme pomppii maastoauton takapenkillä 20 kilometrin tuntivauhtia väistellen tiessä olevia kraattereita. Kaikki väistelevät, eikä oikeasta ajokaistasta ole niin väliä: säiliöautoja tulee vastaan millä puolella tietä tahansa.
Sodan aiheuttama hävitys ja köyhyys näkyvät Angolassa kaikkialla. Arviolta kaksi kolmasosaa maan 13 miljoonasta asukkaasta elää äärimmäisessä köyhyydessä. Siksi onkin hieman yllättävää, kun sosiaaliministeri Joao Baptista Kussumua huomauttaa:
"Koko maailma pitää Angolaa rikkaana maa. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Kymmenien sodan vuosien jälkeen emme voi yksin kantaa vastuuta jälleenrakennuksesta."
Rikkauksilla ministeri viittaa selvästikin luonnonrikkauksiin. Angolasta on sanottu, että öljyn, timanttien, hedelmällisen maatalousmaan ja kalaisan Atlantin rannikon ansiosta se voisi olla yksi Afrikan rikkaimpia maita.
Amerikkalaisia
runsaasti liikkeellä
Noin 900 000 tynnyrin päivätuotannolla Angola on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin öljyntuottaja Nigerian jälkeen. Tuotannon arvioidaan lähivuosina koko ajan kasvavan. Öljystä maa saa 90 prosenttia vientituloistaan.
Diplomaattien mukaan amerikkalaisten läsnäolo on viime aikoina selvästi lisääntynyt Angolassa, ja mukana porskuttavat myös muut länsimaiset öljy-yhtiöt. Etenkin Yhdysvalloilla on haluja vähentää riippuvuuttaan Persianlahden öljystä. Maa rakentaa myös vauhdilla uutta lähetystöä Luandaan.
Kuvaavaa on, että samana iltana kun Luandan lentokentältä lähtee lento entisen siirtomaaisännän Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin, lähdössä on myös suora lento Yhdysvaltoihin. Kohteena ei kuitenkaan ole vaikkapa New York vaan Houston, Texas.
Öljyihmisten läsnäolo näkyy Angolan ja etenkin Luandan hintatasossa, joka on pilvissä. Jotain hinnoista kertoo se, että kun vaikkapa suomalainen toimittaja matkustaa Angolaan, päiväraha on 96 euroa. Samassa luokassa painii vain Japani, kun taas naapurimaissa Namibiassa ja Sambiassa päiväraha on 32 euroa ja öljyvaltio Nigeriassakin vain 59 euroa. Dollarit tuntuvat kelpaavan maksuksi kaikkialla Luandassa.
Öljytuloja
kateissa
Sodan päättymisen jälkeen yhä useammat avustajat kysyvät, paljonko rahaa Angola todella öljystä saa ja mihin rahat menevät. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF katkaisi vuonna 2001 suhteensa Angolaan, koska sen mielestä yhteistyölle ei ole edellytyksiä.
IMF:n julkisuuteen tulleen raportin mukaan Angolan rahakirstusta katosi vuonna 2001 lähes miljardi dollaria öljytuloja. Viiden vuoden ajalta kadoksissa olevia rahoja on jo neljä miljardia. Angolan mukaan kyse on kirjanpito-ongelmista.
Transparency Internationalin tilastoissa Angola on maailman korruptoituneimpien maiden joukossa.
Avustajamaiden into lykätä rahaa Angolaan näyttää selvästi olevan hiipumassa, etenkin jos pahimman hätäavun vaiheen uskotaan olevan ohi. Angolan hallituksella katsotaan olevan päävastuu jälleenrakennuksesta, ja siltä vaaditaan selkeitä toimia korruptiota vastaan.
YK:n humanitaaristen asioiden toimiston OCHA:n edustaja Paola Carosi kysyy toisaalta, onko oikein rangaista paljon kärsineitä angolalaisia maan hallituksen vuoksi.
"On katastrofi, jos rahaa ei saada Angolaan ensi vuonna. Sadattuhannet ihmiset voivat olla jälleen hädässä", Carosi huomauttaa.