Lappeenranta Jos moukarimies Olli-Pekka Karjalainen olisi jääkiekkojoukkue Jokerit, olisi valmentaja Arto Rinta-aho saanut potkut jo aikoja sitten. Vastaavasti valmentaja Hannu Kangas olisi jo kirjoittanut sopimuksen seuraavasta kaudesta ja entistä muhkeammasta palkkapussista, jos keihäsmies Tero Pitkämäki olisi esimerkiksi Kärpät.
Valmentajakaksikko hymähtää ajatusleikille. Valmennuskulttuurit yksilö- ja joukkueurheilussa ovat kaksi eri asiaa.
"Yksilöurheilijan valmentaminen on karmean pitkäjännitteistä puuhaa", Kangas toteaa.
"Vuodessa tai kahdessa ei saa mitään aikaiseksi. Jos haluaa tehdä tulosta, projektille pitää varata aikaa vähintään 3-4 vuotta."
Kummankin valmennustiimin ajatusmaailmasta paistaa se, että juuret ovat syvällä Etelä-Pohjanmaan maaperässä. Sekä Kangas että Rinta-aho painottavat erikseen ja yhdessä pysyvyyden merkitystä. Hyviksi havaittuja harjoituskuvioita ei vaihdeta ilman painavaa syytä.
"Kun eletään pitkällä aikajanalla, on hyvä, että urheilija oppii ja tottuu johonkin. Rutiinit vievät urheilijaa eteenpäin, aina hypätään uudelle tasolle", Kangas sanoo.
Sekä Pitkämäellä että Karjalaisella on taustallaan monipuolinen urheiluhistoria. Pitkämäestä piti alunperin tulla huippuhiihtäjä, ja Karjalainen treenasi aina 15-vuotiaaksi asti tosissaan myös uintia.
Taustat ovat vaikuttaneet nykyisiin harjoitussysteemeihin. Varsinkin Pitkämäen harjoittelu poikkeaa perinteisestä suomalaisesta tavasta.
"Sama muotti ei sovi kaikille. Pitää lähteä liikkeelle omista vahvuuksista", Kangas sanoo ja lisää kuin itsestään selvyytenä, että "Terolla on maailman parhaat jalat".