Koti on paikka, jonne ihminen tuntee kuuluvansa ja jossa hän viettää eniten aikaansa. Kolmen viikon ajan Susanna Pöykiöllä on taas ollut sellainen.
Taitoluistelija on palannut Ouluun melkein kolmen Lahdessa vietetyn vuoden jälkeen. Ratkaisu ei ollut helppo, ja Pöykiö on kypsytellyt sitä perusteellisesti.
"Viime kausi oli kokonaisuutena vaikea, ja aina kun on vaikeaa, kaipaa ihmisiä lähelleen. Loukkaantumiset ja sairastelut vetävät mielen maahan ja energia hukkuu yksinään pähkäilemiseen. Ei ole järkevää joutua hakemaan apua ongelmiin tosi kaukaa", hän sanoo vakavana.
"Ei Lahdessa ollut muuta kuin jäätä ja Berit (Kaijomaa, entinen valmentaja), enkä koskaan oikein kotiutunut sinne. Miten olisin voinutkaan, kun elämä oli jatkuvaa reissaamista. Eikä minusta saa eteläsuomalaista ihmistä tekemälläkään."
Yleensä kansainvälisellä tasolla kilpailevat tai sinne pyrkivät urheilijat valuvat pohjoisesta alaspäin. Pöykiön kulkemista vastavirtaan ei kuitenkaan ole taitoluistelupiireissä kummeksuttu. Päinvastoin.
"Selvittelin ulkomaita myöten potentiaalisia vaihtoehtoja paikoista, joihin haluamani paketin voisi rakentaa. Silloin aika moni sanoi jotenkin näkevänsä minut Oulussa, mikä vain vahvisti päätöstä", luistelija sanoo.
"Vaikka enhän minä täällä kuule, mitä ne puhuvat", hän virnistää.
"Tietysti Oulun kuviot ovat aika pienet, mutta minulla on pitkä ura takanani ja tiedän, mitä tarvitsen. Kun saan sen, maailmankolkalla ei ole väliä."
Kanadalaiset mausteet
Luistelijan kotiinpaluuseen liittyy koko taustakuvion uusiminen. Aikaisemmin Pöykiön tiimi oli hajallaan pitkin Suomea, nyt kaikki on lähellä. Valmentaja vaihtui Berit Kaijomaasta sisko Heidi Pöykiöön, fysiikkavalmennus ja terveyteen liittyvät asiat ovat Harri Hakkaraisen harteilla. Managerisopimus on vielä viimeistä niittiä vailla.
"Berit ei ole enää konkreettisesti mukana, mutta henkisesti kyllä. Puhuimme puhelimessa viimeksi tänään. Jonkinlainen irtaantumisvaihe on varmaan elettävä, mutta olemme sopineet, että voin käydä Lahdessa koska tahansa. Ja Berit vetää leirejä, joille varmasti osallistun jossain vaiheessa", Pöykiö kertoo.
Kyse ei siis ole siitä, ettei yhteistyö olisi toiminut.
"Tietysti vaikeudet Lahdessa kuormittivat suhdetta Beritiinkin. Pahaa mieltä tuli purettua siihen ainoaan, johon voi. Se lienee tavallista näin läheisessä ihmissuhteessa", hän sanoo.
Pöykiö on edustanut koko uransa ajan Oulun Luistelukerhoa, mikä osaltaan teki olon Lahdessa irralliseksi.
"Ei niin pitkäaikaista seuraa voi korvata noin vain. Tuskin se olo olisi seuraa vaihtamalla parantunut."
Aivan kaikkea Oulusta ei kuitenkaan saa. Pöykiön koreografina vuosia toiminut tanskalainen Henrik Walentin on vaihtunut kanadalaiseen Megan Smithiin, jonka luo Edmontoniin luistelija matkustaa heinäkuussa ensi kauden ohjelmia tekemään. Smithin käsialaa ovat muun muassa nuoren italialaisen MM- ja EM-pronssimitalistin Carolina Kostnerin ohjelmat.
"Kun tekee töitä kauan samojen ihmisten kanssa, asiat alkavat pyöriä rutiinilla. Silloin niitä täytyy ravistella. Muutos on aina riski, mutta on lähdetty siitä, että tämä kuvio olisi parempi kuin entinen."
Veri on vettä sakeampaa
Oulun Luistelukerhon valmentaja Heidi Pöykiö on koko ajan vaikuttanut siskonsa luistelun taustalla. Valmennuksen suhteen mikään tuskin muuttuukaan kovin radikaalisti.
"Heidille on tyypillistä seurata tarkasti, mitä muualla tapahtuu, ja nuorena ihmisenä hän on avoin tekemään asioita eri tavallakin. Ennakkoasenteita ei ole vielä ehtinyt kertyä", luistelija sanoo.
Sitä paitsi veri on vettä sakeampaa.
"Ei niin, etteikö Berit olisi elänyt aidosti mukana, mutta oman perheen jäsenellä on vieläkin enemmän intressejä eläytyä ja ottaa osaa varsinkin silloin, kun on vaikeuksia", Pöykiö pohtii.
Apu on aina lähellä.
"Viime perjantaina sanoin, että nyt ei puhuta luistelusta koko viikonloppuna. Menimme käymään äidin luona ja päädyimme saunomaan ja puhumaan luistelusta pitkään ja hartaasti", hän naureskelee.
Siskon ja valmentajan rooleja ei voi erottaa toisistaan.
"Kritiikki saattaa tuntua pahemmaltakin oman siskon suusta", Pöykiö miettii.
Eleganttia ja hillittyä
Kärppien fysiikkavalmennuksesta vastaavan Harri Hakkaraisen tulo tiimiin on tuonut työhön toivottua terävyyttä ja jämäkkyyttä.
"Etänä, ilman vuorovaikutusta valmentajan kanssa fysiikkavalmennus puuroutui", Pöykiö vertaa entiseen.
"Myös Harrin lääkäritausta on hyvä lisä. Vielä ei olla maksimissa, mutta harjoitusmääriä on lisätty, jotta saadaan parempi pohja pitkän talven varalle. Niin että sekä kroppa että mieli jaksavat."
Sisarukset ovat jo ehtineet sopia tavoitteista.
"Vancouverissa 2010 ollaan viiden joukossa", Pöykiö sanoo.
"Omat rajat on katsottava. Ja tietysti EM-mitalin uusiminen on tavoite."
Ensi talven uusia ohjelmia rakennettaessa otetaan huomioon Pöykiön vahvuudet, hillitty eleganssi, josta suomalaisluistelija tunnetaan. Viime syksynä lanseerattu räväkämpi tyyli lyhytohjelmassa jäi yhden kauden kantamoiseksi.
"Se ei vain ole minua, vaikka kuinka yrittäisin. Välillä se onnistuikin, mutta ei ole nautinto esittää jotain muuta, kuin mitä on", Pöykiö sanoo.
"Joukosta voi kuitenkin erottua muissakin asioissa kuin tyylissä."