Jätehuoltoinsinööri Jari Kangasniemi todistaa henkilökohtaisesti, ettei Ruskon kompostointilaitoksella ole hajuongelmaa. Hönkäiltyään kompostointirummun tuuppaaman biojätekasan äärellä hän kiipeää vielä vakuudeksi laitoksen savupiippuun.
Piipusta nouseva poistokaasu ei Kangasniemeä hätkäytä. Se pyritään tekemään hajuttomaksi otsonoimalla.
"Se on pääosin vesihöyryä", hän huikkaa.
"Hajusta ei ole tullut kompostointilaitoksen aikana kuin yhdestä kahteen valitusta vuodessa", Kangasniemi kertoo. Laitos otettiin käyttöön vuonna 2000. Hajut, joista valitettiin olivat peräisin vanhoista aumakomposteista.
Automatisoitu ja tietokoneohjattu kompostointi on niin uutta, että ongelmiakin tulee. Kypsytysongelmat ratkaistiin kesällä lisäilmastuksen avulla. Hapen ansiosta jäte ei mätäne, eikä haisevia yhdisteitä pääse syntymään.
Lokakuun aikana kompostointilaitoksella testataan happikalkin vaikutusta. Kompostoinnin pitäisi siitä tehostua, lopputuloksen parantua ja hajuhaittojen edelleenkin vähetä. Hyvässä kompostointihumuksessa on vähän orgaanisia aineksia, eikä liikaa ravinteita.
Hygieenisempää
kuin jauheliha
Kangasniemen mukaan laitoksen tuottama kompostointihumus on yhtä hygieenistä kuin juomavesi ja hygieenisempää kuin jauheliha. Taudinaiheuttajabakteeri- ja ammoniakkipitoisuuksia mitataan kuukausittain.
Tukiaineena käytetty turve sitoo ammoniakin niin hyvin, ettei sitä löydy lainkaan. Bakteereja on alle määritysmittojen, eli häviävän vähän.
Hygieeniseksi biojäte saadaan kuumassa kompostointirummussa. Lämpötila nousee parhaimmillaan 70 celsiusasteeseen, jolloin bakteerit eivät enää pärjää. Kompostointiohjeissa sanotaan, että jätteen on oltava vähintään vuorokauden verran 55 asteen lämpöistä.
Lämpötilaa mitataan päivittäin. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen antaman ympäristöluvan ehdoissa määritetään poistokaasujen ja lopputuotteen laatu sekä tarkkailuvelvoitteet.
Kaupungin jätehuollon on käytettävä riippumattomia laadunvalvojia. Kompostointilaitoksen toimintaa valvovat kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio, Valtion teknillinen tutkimuskeskus sekä Jyväskylän yliopisto.
Laitos on ylipäätään suunniteltu siten, että työntekijät ovat mahdollisimman vähän tekemisissä jätteen ja jätteestä nousevan pölyn kanssa.
Multa kaatopaikan maisemointiin
Kompostointilaitokseen tulee vuosittain noin 4 500 erilliskerättyä biojätettä. Kangasniemi kehuu oululaisia mallikkaiksi lajittelijoiksi. Kehittämisen paikkaakin on: biojätteen sekaan laitetaan edelleen muovipusseja, jotka joudutaan prosessin jälkeen erottelemaan.
Kangasniemen mukaan edes hajoaviksi väitetyt muovipussit eivät todellisuudessa tahdo hajota kunnolla, vaan niiltä ottaa mullaksi muuttumiseen vähintään vuosi. Sen sijaan paperiset kauppakassit ovat kompostoinnin kannalta erinomaisia, ne hajoavat tuossa tuokiossa.
Ruskon kompostointilaitoksen multa käytetään kaatopaikan maisemointiin. 14 hehtaarin alueella tulee muun muassa 20 sentin kerros kompostoitua humusta. Multaa tarvitaan 30 000 kuutiota, minkä tuottaminen ottaa muutaman vuoden.
Tulevaisuudessa kompostimullasta suunnitellaan kaupallista tuotetta, mutta matkassa on monta mutkaa, ennen kuin myyntiin asti päästään. Tuotteistus tuo mukanaan muun muassa mullan ravinteikkuuteen ja kalkitukseen liittyviä velvoitteita.