Helsingin käräjäoikeuden päätös oli iso erävoitto suurlähettiläs Alpo Rusille, vaikka korvaussumma jäikin kauas hänen vaatimastaan puolesta miljoonasta eurosta.
Valtion maksettaviksi tuomitut 70 000 euroa vahingonkorvausta ja yli sadan tuhannen euron lakimies- ja oikeudenkäyntikulut ovat silti poikkeuksellisen suuria nekin. Asian käsittely saattaa jatkua vielä hovioikeudessa.
Kaikki Rusin kanteet eivät menneet läpi. Käräjäoikeuden mielestä vakoiluepäilyn esitutkinnan aloittamiseen oli perusteet. Mutta huomionarvoista päätöksessä on erityisesti se, että siinä löydetään vikaa sekä suojelupoliisin että silloisen oikeusministerin Johannes Koskisen toiminnasta. Tämä tekee tuomiosta erittäin poikkeuksellisen, ellei jopa ainutlaatuisen.
Suojelupoliisin syyksi lasketaan tietovuoto. Käräjäoikeuden mukaan vakoiluepäilystä oli aihetta informoida esimerkiksi Martti Ahtisaarta ja Esko Ahoa, mutta tietoa ei olisi saanut päästää leviämään julkisuuteen. Tämän vuodon lähdettä ei ole kyetty yksilöimään. Silti käräjäoikeuden mielestä salassapitovelvollisuutta on jossain rikottu, ja tieto on joka tapauksessa alunperin lähtöisin Suposta.
Alpo Rusi on alusta asti suhtautunut tietovuotoon hyvin vakavasti. Vaikutelma ulospäin on ollut, että suojelupoliisista ei voi sanoa samaa. Laiminlyönti on kiistetty viimeiseen asti, vaikka päivänselvää on ollut, että tietoa on ollut liikkeellä ennen aikojaan.
Johannes Koskinen puolestaan kertoi oikeusministerinä syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen Ilta-Sanomissa, että näyttöä olisi löytynyt lainvastaisesta toiminnasta, mutta se oli rikoksena vanhentunut. Päätöksessä itsessään ei kuitenkaan ollut otettu kantaa mihinkään tällaiseen asiaan.
Koskinen unohti oikeusministerinä yhden oikeusvaltion keskeisistä periaatteista. Sen mukaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan laillisessa oikeudenkäynnissä. Tämäkin osaltaan liittyy siihen, että Rusin omaa näkökulmaa ei noihin aikoihin yleisesti otettu vakavasti.
Käräjäoikeuden päätös on näpäytys suomalaisen oikeusvaltion eräille keskeisille instituutioille tai niiden edustajia. Tämän pitäisi aiheuttaa vakavaa itsetutkiskelua täysin riippumatta esimerkiksi siitä, mitä ajattelee Rusin esittämistä väitteistä uudessa kirjassaan.
Rusi-jutun vaiheet ovat koko ajan olleet hyvin poikkeuksellisia, ja samaa on sanottava käräjäoikeuden tuomiostakin. Sen periaatteellinen merkittävyys tosin todennäköisesti hautautuu näiden päivien muiden suurten uutisaiheiden alle.
paakirjoitus@kaleva.fi