Lapin yliopiston professori Alpo Rusi ei asetu ehdolle eduskuntaan.
Hän kertoo tuoreessa Suomen Kuvalehdessä, että suojelupoliisin kuulustelujen ja perusteettomien syytösten jälkeen hänen ratkaisunsa ei voi olla muu kuin kieltäytyminen ehdokkuudesta.
Hänen oli määrä asettua ehdolle keskustan listalla Uudeltamaalta.
Rusi kertoo tunnoistaan kahden sivun kirjoituksessa. Hän kiistää yksiselitteisesti kaikki vakoilusyytökset. Hän ei liioin ole ollut tekemisissä vakoilijoiden kanssa paitsi kerran Kööpenhaminassa. Tuolloinkin tapaamiset loppuivat heti.
"En ole ulkoministeriön tehtävissä koskaan tavannut ketään DDR:n diplomaattia. Muutaman kerran muistelin käyneeni DDR:n edustuston vastaanotolla Helsingissä", hän kirjoittaa.
Hän myös korostaa, että hän ei ole koskaan antanut ainuttakaan asiakirjaa vieraan vallan diplomaatille. Se on hänen mielestään jo itsesäilytysvaiston kannalta perusasioita diplomaatin ammatissa.
Rusi kirjoittaa, että hänellä ei ole peiteltävää. Hän oli jo kirjassaan Mariankadun puolelta selostanut kielteisiä kokemuksiaan suomalaisista stalinisteista ja DDR:stä.
"Mistä olisi saanut motiivin olla vakooja itäisen Saksan hyväksi. Olin jo vuonna 1969, ensimmäisen opiskeluvuoteni syksyllä, vaatinut nuordemarina Neuvostoliiton tuomitsemista Prahan kevään murskaamisesta. Ilman menestystä."
Rusi kertoo koko vakoiluasian tulleen esille 29. huhtikuuta, kun Ylen MOT:n toimittaja Olli Ainola oli ottanut häneen yhteyttä. Ainola oli kertonut saamansa tiedon mukaan Rusin olleen DDR:n agenttina vuosina 1975—77.
Rusi oli sanonut Ainolalle, että hän ei ole ollut uransa aikana minkään maan tiedustelupalvelun kanssa. Rusi sanoo Ainolan antaneen ymmärtää, että hänen selityksensä oli riittävä. Ainola ei ollut paljastanut lähdettään.
Rusi kertoo ajatelleensa asiaa sen verran, että hän oli toukokuussa ilmoittanut asiasta ulkoministeriön valtiosihteerille Antti Satulille.
Äitienpäivänä suojelupoliisista soitettiin. Rusi määrättiin saapumaan Ratakadulle keskustelemaan. Kyse oli hänen "menneinä vuosina useiden maiden tiedustelupalvelujen kanssa harjoittamastaan yhteistyöstä".
"Aamulla menin Ratakadulle. Yksin. Yksinäisempänä kuin koskaan elämäni aikana. Edessä oli kuuden tunnin kuulustelu, uhkaus elinkautisesta vankeudesta. Kolme kuulustelijaa, videointi, hämärä huone", hän kirjoittaa.
Rusin sanottiin luovuttaneen vuonna 1969 kaksi asiakirjaa. Toinen oli keskustapuolueen puoluehallituksen pöytäkirja ja toinen Saksan ja Suomen kauppasopimus.
"En tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Miten opiskelijapoika, nuordemari, olisi päässyt kepun asiakirjoihin? Saati luonut suhteita Itä-Saksaan? Mahdollisella vakoilijalla on siis ollut yhteys ensin keskustapuolueeseen", hän ihmettelee.
22. toukokuuta tuli uusi määräys saapua suojelupoliisin kuulusteluihin. Hän meni seuraavana päivänä Ratakadulle juristinsa kanssa. Ilmapiiri oli tuolloin edellistä kertaa parempi.
Kuulusteluissa ilmeni, että Rusin epäiltiin luovuttaneen 88 asiakirjaa DDR:n tiedustelulle.
"Milloin, mitä? Ei vastausta, paitsi se, että samalla viikolla helmikuussa 1975, kun taistelin hengestäni Helsingissä, olisi joitain asiakirjoja "mennyt yli", hän kertoo.
Tuolloin — vuonna 1975 — Rusi oli saanut matkustuskiellon, koska hän oli saanut trooppisen taudin Albaniasta aiemmin syksyllä.
Kerran Rusi tapasi vakoojan. Vuonna 1977 hän oli tavannut erään neuvostodiplomaatin Kööpenhaminassa.
Saunan lauteilla tämä oli ehdottanut, että Rusi olisi antanut pääministeri Anker Jörgensenin ja presidentti Urho Kekkosen keskustelumuistion. Rusin mukaan tähän loppuivat tapaamiset.
Rusi vakuuttaa moneen kertaan syyttömyyttään.
"Maineeni on toistaiseksi loattu. Urani ulkoministeriössä on katkolla. Syytteet elävät elämäänsä, vaikka tuomio puuttuu", hän tiivistää tuntojaan.