Alpo ja Jukka Rusin vakoiluepäilyjä koskeva tapahtumaketju on päässyt jälleen yhteen uuteen vaiheeseen. Suojelupoliisi on luovuttanut esitutkinta-aineiston valtionsyyttäjä Jukka Rautakoskelle, joka tekee asiassa syyteharkinnan. Sen jälkeen varsinainen oikeudenkäynti joko alkaa tai koko tapaus lopahtaa syyttämättäjättämispäätökseen.
Asiassa on edetty niin pitkälle, että jäljellä on vain huonoja vaihtoehtoja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan on täysi syy uskoa, että Jukka Rusiin kohdistuneille vakoiluepäilyille on pohjaa. Jukka Rusi on myöntänyt syyllisyytensä.
Sen sijaan Alpo Rusi ja hänen lähipiirinsä ovat pontevasti, perusteellisesti ja uskottavan oloisesti kiistäneet kaikki epäilyt. Jos ne osoittautuvatkin oikeudenkäynnissä oikeiksi, Alpo Rusin ja samalla Olli Rehnin viimeaikainen toiminta joutuu hyvin outoon valoon.
Jos taas juttu tältä osin raukeaa tai jos tuomioistuinpäätös on vapauttava, katseet kääntyvät syystä suojelupoliisin suuntaan. Mikäli Alpo Rusi onkin aivan syytön, hänen kokemansa julkinen kiirastuli on ennenkuulumatonta suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka suojelupoliisi ei itse tuonutkaan tietoa Rusiin kohdistuneesta tutkinnasta julkisuuteen.
Suomessa on kaikki epäiltyihin vakoilutapauksiin liittyvä oikeudenkäyntiaineisto pidetty salassa. Nyt salaamisesta aiheutuisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Valtionsyyttäjä Rautakosken mukaan esitutkinta-aineiston salassapitoon ei löydy syytä, ja näkemykseen on helppo yhtyä. Valtion turvallisuus ei voi vaarantua, kun tutkitaan 1970-luvulla tapahtuneita asiakirjojen luovutuksia maalle, jota ei enää ole olemassakaan.
Alpo Rusin tapauksen arviointia julkisuudessa on tähän asti oleellisesti haitannut se, että saatu tieto on perustunut olettamuksiin ja väitteisiin. Ne taas ovat olleet täysin ristiriitaisia. Nytkin Rusi ja Rehn ovat vahvasti sitä mieltä, että esitutkinta-aineisto osoittaa Rusin syyttömyyden. Suojelupoliisi taas katsoo löytäneensä näyttöä törkeästä vakoilusta, muuten esitutkintaa ei olisi käynnistetty tai se olisi jo keskeytetty.
Aineiston juridinen harkinta kuuluu nyt valtionsyyttäjälle ja sen jälkeen mahdollisesti Helsingin hovioikeudelle. Tässä tilanteessa kaikkien osapuolten ja myös yhteiskunnan yksiselitteinen etu vaatii, että koko esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi niin pian kuin se vain on mahdollista. Se on ainoa keino päästä puhdistamaan ilmaa tapauksen ympäriltä. Kuitenkaan repivää jälkipyykkiä ei voi välttää, kävipä asiassa miten tahansa.
paakirjoitus@kaleva.fi