Rusakon ja met­sä­jä­nik­sen ris­tey­miä tut­ki­taan

Eläimistä on lähetetty näytteet Itä-Suomen yliopistoon, missä on tänä vuonna alettu selvittää rusakon ja metsäjänisten risteymien yleisyyttä ja maantieteellistä esiintyvyyttä Suomessa.

Ala-Temmeksellä pyydetyillä eläimillä oli metsäjäniksen väritys, mutta rusakkomaisen suuret korvat. Otusten lajinmääritys tehdään dna-testeillä Itä-Suomen yliopistossa.
Ala-Temmeksellä pyydetyillä eläimillä oli metsäjäniksen väritys, mutta rusakkomaisen suuret korvat. Otusten lajinmääritys tehdään dna-testeillä Itä-Suomen yliopistossa.
Kuva: Hannu Pietiläinen

”Väritys ja käyttäytyminen olivat metsäjäniksen oloisia, mutta paljon oli myös rusakon piirteitä”, pohtii Hannu Pietiläinen syyskuun lopulla Ala-Temmeksellä saaliiksi saatujen eläimien olemusta.

”Eläimet olivat kookkaita, selvästi metsäjänistä suurempia”, Pietiläinen kuvaa saaliita. Pitkät korvat ja häntä toivat mieleen rusakon.

Olisivatko eläimet rusakon ja metsäjäniksen risteymiä?

Ala-Temmeksen jänisten osalta ei tarvitse tyytyä arvauksiin, sillä luvassa on dna-tason tietoa.

Näytteet tutkittavina

Eläimistä on lähetetty näytteet Itä-Suomen yliopistoon, missä on tänä vuonna alettu selvittää rusakon ja metsäjänisten risteymien yleisyyttä ja maantieteellistä esiintyvyyttä Suomessa.

”Ala-Temmeksen näytteitä ei ole vielä analysoitu”, kertoo tutkija Jaakko Pohjoismäki. Näytteitä on kertynyt runsaat 50 ja loppuvuodesta tutkitaan kerralla siihen mennessä saatu aineisto.

”500–1 000 näytettä olisi hyvä saada”, Pohjoismäki pohtii.

”Rusakon ja metsäjänisten risteymiä ei ole Suomessa aiemmin tutkittu”, Pohjoismäki kertoo.

Sen sijaan Ruotsissa asiaan on perehdytty. Pohjoismäen mukaan Ruotsissa on todettu lajien risteytyvän ja risteymät pystyvät lisääntymään kumman tahansa kantalajin kanssa.

Tästä seuraa varsin monenkirjavan näköisiä otuksia. ”Silmämääräisesti on vaikea sanoa, onko joku otus risteymä”, Pohjoismäki kertoo.