Salomaan aamu alkaa erikoisin äänin. Kun riekot ovat mesonneet, teeret pulinansa kiehuneet ja kurjet joikuneet, maa vieressä sanoo käheästi kvark, kvark.
Vielä eilen sellaista ääntä ei kuulunut.
Leiri sijaitsee maakannaksella sadan metrin päässä metsälammen rannasta. Vedenhakumatkalla on ylitettävänä lätäkköinen suopainanne.
Siellä on pakko pysähtyä säikähdyksen ihmeeseen. Kimeä kiljahdus kuuluu saappaan tasolta.
Rupikonna välttää täpärästi joutumasta tallatuksi. Kiljahduksen vuoksi matka muuttuu tarkaksi askelten asetteluksi, sillä konnia näyttää olevan maassa melkein mattona.
Konnien jumputtava kutsuääni kantautuu kaikkialta. Miten ovatkin sadat köntykset osanneet ryömiä horrosonkaloistaan matkalle yhtäaikaisesti parin vesisateisen kevätpäivän innostamina.
Konnilla näyttää olevan yhteinen päämäärä. Kaikki sihtaavat kohti laidoiltaan sulanutta lampea.
Eteneminen on kuitenkin hidasta. Aamukankeat rupikonnat astelevat hetken ja pysähtyvät pitkälle tauolle.
Konnat siis kävelevät mieluummin kuin hyppivät sammakon tavoin. Taukojen aikana useat painautuvat suoveden lätäköihin.
Naaraat ovat koiraita isompia. Eron huomaa parhaiten monista tuplakonnista, joiden matkanteosta ei tahdo välillä tulla mitään.
Valtaosa koiraista odottaa naaraita lammen rannan tuntumassa ja vedessäkin, mutta kierimmät kosijat ovat jääneet kyttäämään konnaneitokaisia konnapolkujen varsille.
Naaraan tullen onnen onkijat rutistavat itsensä lujalla otteella reppuselkään. Joidenkin naaraiden matkataakkana näyttää rimpuilevan parikin kilpakosijaa.
Lammen tyyni rantavesi kuplii ja poreilee. Rupikonnasoppa osoittaa, että vaivalloisesta taivaltamisesta huolimatta monet ovat päässeet perille.
Konnien häät ovat kauheita. Toisiinsa takertuneita mulkosilmiä pyörii niljakkaina palloina veden pinnalla ja syvyyksissä.
Joku naaras näyttää olevan tukehtumaisillaan ja voimattomana koiraslauman puristuksessa.
Nauhamaisina leijuvat ja vesikasvustoon kiinnittyneet kutunauhastot kertovat kuitenkin lisääntymisen tarkoituksen täyttyneen.
Rupikonnien väestökeskittymä sijaitsee soidensuojelualueella ja on siksi lajille toimeentulon paratiisi vailla kaikenlaisen maanmuokkauksen uhkia.
Kudun jälkeen konnat hajaantuvat perinteisille kesänviettopaikoilleen kautta laajan suolahdekkeen. Turvapaikat ovat käyneet vuosien aikana konnanestoreille tutuiksi, sillä yksilöt voivat elää parhaimmillaan kymmeniä vuosia.
Luonnon karsinta on kuitenkin kovaa. Se alkaa heti poikasten kuoriuduttua munista.
Suurina parvina lammen rantavedessä pilveilevät nappopäät keräävät puoleensa ahneita ahvenia.
Kyykin vartoo maalle nousevia poikasia ja korpit ja kurjet takovat aikuisia konnia.