84-vuotias Aarne Alatalo on tyypillinen sotaveteraani. Hän haluaa tulla toimeen omillaan. "Kaikkeen kykenen. Meinaa vain tuo laiskuus vaivata", Alatalo väittää.
Alatalo on asunut Oulunsalon Kylänpuolen talossaan yksin myös vaimon kuoleman jälkeen.
"Kunnalta en ole apua saanut", hän sanoo ja tarkentaa sitten, että vain kerran on tullut kysyneeksi.
Tiistaina Alatalon luona vieraili Airi Nauska, Oulunsalon sotainvalidien ja veteraanien oma avustaja.
Nauska kertoo hankkineensa asiakkaansa itse. "Otin sotainvalidien ja veteraanien nimilistan esiin, soitin jokaiselle ja kerroin, että tämmöistä olisi tarjolla."
Kolme viikkoa, ei ristinsielua
Alatalo selviää kaikesta välttämättömästä. Hän ajelee säännöllisesti ostoksille kylälle. Joka toinen päivä hän lämmittää hellalla valmiin ruoka-annoksen, joka toinen päivä keittelee itse ruuan.
Vaikka Alatalon koti on vilkkaan lentokentän vieressä, pihapiirissä on rauhallista. Vieraita saisi käydä useamminkin, sotaveteraani sanoo.
"Kolme viikkoakin on voinut mennä, että ei ole näkynyt ristin sielua."
Nyt elämään tuovat vaihtelua Nauskan vierailut.
"Siivotaan ja rupatellaan", Nauska tiivistää päiväohjelman.
Asiakasta laskutetaan tehtyjen tuntien mukaan, mutta Nauska ja Alatalo eivät tuijottele kelloon.
"Viimeksi meni viisi tuntia. Istuttiin tuossa pöydän ääressä ja rupateltiin", molemmat nauravat.
Yhdessä luetaan lehtiä ja setvitään uutisia. "Puhutaan eduskunnasta", Nauska vihjaa ja Alatalolta pääsee räkäinen nauru.
Airi Nauska on entinen kalastaja, mutta troolarille hän ei enää kaipaa. "Vanhuksilta saa niin paljon."
