Voimakkaimman muuttoaallon myötä Ruotsiin muuttaneet suomalaiset alkavat olla jo eläkeiässä. Kotijuurille jaksetaan silti yhä lomilla palata. Samanlaista rallia ei Suomeen kuitenkaan ole enää kuin parhaimmillaan vuosikymmeniä sitten.
Kun Malmön lähellä asuvat Eeva ja Lauri Palosaari ajavat asuntoautonsa Kuusamon Joukamojärven rantaan, he tuntevat tulleensa kotijuurille. Veneellä jatketaan matkaa muutaman sadan metrin päässä olevalle saarelle Lauri Palosaaren suvun mökille. Eläkkeellä olevalla pariskunnalla siellä on mennyt tänä kesänä yli kaksi kuukautta.
Palosaaret muuttivat 1965 Ruotsiin Ylitorniolta, josta Eeva Palosaari on kotoisin. "Se oli sellainen hetken huraus", hän kertoo. Mies sanoo, että seikkailumieltäkin oli mukana.
Kummankin työpaikaksi vakiintui monet muutkin suomalaiset työllistänyt Volvo. Vaimo oli välillä kotona hoitamassa lapsia, joita syntyi neljä.
Ruotsia ei pariskunta osannut muuttaessaan yhtään. Ajan myötä kielitaito on karttunut niin, että ruotsilla tullaan kohtalaisesti toimeen. Lapsenlapset osaavat vain ruotsia.
Vain kaksi kesää
jäänyt väliin
Suomi on vetänyt puoleensa joka kesä kahta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Alkuaikoina 1 800 kilometrin matka ajettiin vuorokauden aikana muutamalla pysähdyksellä. Nyt paluumatkaan kotia käytetään viikon verran ja samalla käydään tervehtimässä lapsia. Lapset olivat aikanaan aina mukana Suomen reissulla. Nyt aikuisina he käyvät Suomessa harvakseltaan. Lapsenlapsista kukaan ei vielä ole nähnyt isovanhempiensa synnyinseutuja. "Ehkä he iän myötä alkavat hakea niitä juuriaan ja kiinnostus Suomea kohti herää", pariskunta toivoo.
Eeva Palosaari on yrittänyt luoda lapsenlapsille mielikuvia Suomesta kertomalla tarinoita. Viisivuotias Sebastian pyytää mummia usein kertomaan saaresta. Hänelle mummi myös laulaa suomalaisia lauluja.
Palosaaret toimivat aktiivisesti paikallisessa Suomi-seurassa. Ruotsissa he ovat viihtyneet hyvin ja eivätkä ole kokeneet suomalaisuutta siellä ongelmaksi.
Vuosien aikana Palosaaret ovat muutaman kerran ajatelleet Suomeen paluuta, mutta aina se on jäänyt. Nyt Haaparanta houkuttelisi vähän puoleensa.
Pohjois-Ruotsi kiinnostaa eläkeläisiä
Ruotsinsuomalaisten keskusliiton puheenjohtaja Voitto Visuri sanoo ikääntyvillä olevan vielä hyvät yhteydet Suomeen. "Samanlaista rallia ei kuitenkaan enää ole kuin esimerkiksi 70-luvulla. Silloin Eurooppa-nelosella oli autojonot menossa Suomeen heti, kun lomat alkoivat."
Suurin osa jää eläkkeelläkin asumaan Ruotsiin. "Täällä ovat lapset ja lapsenlapset. Tosin on muuttovirtaa Pohjois-Ruotsiin, jossa on mahdollisuus suomenkielisiin palveluihin."
Vaikka suomen kielellä on Ruotsissa vähemmistökielen asema, ei suomalaisten elämä naapurimaassa ole aivan ongelmatonta. "Käytännössä vähemmistökielen asema ei toteudu toivomallamme tavalla. Kunnille ei viittä kuntaa lukuunottamatta ole määrätty pakotteita tarjota palveluita suomen kielellä."
Suurimpana ongelmana Visuri pitää vanhusten palveluita. Vanhuuden ja vaikkapa dementian myötä voi ruotsin kielen taito kadota. Joissakin kunnissa vanhuksille on tarjolla suomenkielisiä palveluita.