Suomessa ylläpidetään katteetonta uskoa siihen, että koko maata kyettäisiin puolustamaan sotilaallista hyökkäystä vastaan. Edes yhteistyö Ruotsin kanssa ei riitä.
Suomen puolustusministeri Carl Haglund (r.) on pitänyt viikon sisällä kaksi merkittävää puolustuspoliittista puhetta, jotka paljastavat, ettei Suomella ole riittävää sotilaallista puolustuskykyä.
Haglundin mukaan yksikään pieni maa ei pysty tulevaisuudessa yksin tuottamaan ja ylläpitämään tarvittavaa sotilaallista suorituskykyä.
Hän ei näe, että Euroopan unionista olisi muodostumassa ensisijaista sotilaallisen turvallisuuden foorumia, vaan Euroopan aseellinen puolustus lepää jatkossakin Pohjois-Atlantin liiton Naton harteilla.
Suomessa kysymystä Nato-jäsenyydestä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Kansalaisille luodaan mielikuvaa, jonka mukaan armeija kykenee puolustamaan koko maata sotilaallista hyökkäystä vastaan.
Mielikuvalle ei ole katetta, jos uhkana pidetään Venäjää, niin on kuin pidetty. Joskin sotilaspoliittinen johto varoo visusti sanomasta uhan nimeä ääneen. Jos Venäjän uhka tuntuu teoreettiselta, vielä mielikuvituksellisempaa on kuvitella sotilaallisen uhkan tulevan jostain muualta.
Suomea ei maahan tunkeutuvan kynsistä pelasta edes yhteistyö Ruotsin armeijan kanssa. Monet ruotsalaiset sotilasasiantuntijat ovat sitä mieltä, että maan sotalaitos on ajettu jo niin alas, ettei siitä ole maan rajojen koskemattomuuden turvaajaksi.
Ruotsissa armeijan alasajoa on perusteltu uhkakuvien muuttumisella. On arvoitu, ettei maa voi joutua sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän päivän vaarat nähdään muina kuin sotilaallisina uhkina.
Suomessa puhutaan kuitenkin yhä koko maan varjelemisesta hyökkäävää vihollista vastaan. Tällä puhalletaan kipinää ajoittain koetuksella olevaan maanpuolustushenkeen. Muuhun siitä ei olekaan.
Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen sanoi tv-haastattelussa viimeksi tiistaina puolustuskyvyn olevan yhä riittävä ja uskottava. Tilanne kuitenkin heikkenee hänen mukaansa vuosikymmenen lopulla.
Puheloisen kannanottoa on vaikea nähdä muuna kuin painokkaana puheenvuorona saada lisää rahaa puolustuslaitokselle. Armeijan sisällä tiedetään, että nyt alkanut sotavoimien toimintojen supistuslinja vie viimeisetkin uskonrippeet koko maan puolustamiselta.
Kuvaavaa on, että peräti 80 prosenttia upseerikunnasta ei usko enää itsenäiseen puolustukseen. Asia ilmenee Upseeriliiton hiljattain tekemästä kyselystä.
Nato-kysymys on poliittisesti hankala, sillä kansan yleinen mielipide on liittoutumista vastaan. Mielipidemittaukset toisensa jälkeen ovat jo pidemmän aikaa kertoneet, että yli 60 prosenttia kansalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä ja vain parisenkymmentä prosenttia kannattaa.
On pään pensaaseen panemista, ellei uhkakuvista ja niihin liittyen sotilaallisesta liittoutumisesta keskustella avoimesti.
Jos Venäjän sotilaallista uhkaa pidetään todellisena uhkana Suomelle, yhteistyön rakentelu Ruotsin kanssa on yhtä kuin kaksi sokeaa neuvoisivat tietä toisilleen.