Ruotsissa kuuluu ruohokin olevan vihreämpää. Maa on vehmas ja rikas, kaikin puolin täyteläisempi kuin Suomi. Jopa feminismikin näyttäytyy Ruotsissa paljon verevämpänä ja räväkämpänä kuin itäisessä naapurimaassaan.
Onko Ruotsi todellakin skarpimpi maa kuin Suomi? On, ainakin yhdessä asiassa: Ruotsin yhteiskunta on selvästi ideologisempi kuin Suomen. Nyt tämä ideologisuus on kuitenkin ollut haalentumaan päin.
Ruotsissa järjestetään syyskuun 17. päivänä valtiopäivä-, kunnallis- ja maakäräjävaalit. Ruotsin vaalit, svenska valrörelse, ovat melkoinen käsite läntisessä naapurissamme.
Vaalit näkyvät selvästi katukuvassa, mediassa ja jopa tavallisten ihmisten elämässä.
Puolueiden vaalimökkejä seisoo miltei joka kadunkulmassa. Puoluepomot ilmaantuvat lyhyellä varoitusajassa puhumaan siellä sun täällä. Puoluepomojen aikataulut ovat salaisia, heidän liikkeistään ei kovin aikaisin kerrota ilmeisesti taktisista syistä.
Itse vaalikamppailua leimaavat puolueiden aatteet ja ideologia toisin kuin Suomessa, jossa ne nimenomaan on yritetty häivyttää pois.
Ruotsin politiikan ideologisuuteen on lähinnä kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että sosiaalidemokraatit ovat olleet vallassa suurimman osan sodanjälkeisestä ajasta.
Toinen syy on se, että vastakkain on ollut kaksi selvää vaihtoehtoa: porvarillinen ja vasemmistolainen. Näiden ryhmittymien välillä ei ole juuri koskaan ollut yhteistyötä.
Sosiaalidemokraattien pitkä valtakausi teki yhteiskunnasta ideologisen. Kun yksi puolue on vallassa kauan, harmaiden sävyjen politiikkaa ei synny niin helposti. Tämä johtuu ehkä siitä, että yksinvaltiaan ei useinkaan tarvitse tehdä kompromisseja.
Suomessa samaan hallitukseen mahtuu sulassa sovussa sekä porvareita että vasemmistolaisia. Ruotsissa tällainen olisi ennenkuulumatonta, sula mahdottomuus. Ruotsissa ei ideologioita soviteta samaan hallitukseen kuten Suomessa.
Ideologisuus on Ruotsin vaaleissa ilmeisesti ainakin tilapäisesti heikentynyt. Se johtuu Ruotsin suurimman porvaripuolueen, maltillisen kokoomuksen linjanmuutoksesta. Puolue on tuoreen johtajansa Fredrik Reinfeldtin johdolla tunkeutumassa kohti poliittista keskustaa.
Tavoitteena on voittaa vaalit kalastamalla poliittisen keskustan äänet, joiden uskotaan ratkaisevan vaalit. Siksi kokoomuksen politiikkaa on pehmennetty.
Maltillinen kokoomus vetää peräänsä muut porvaripuolueet, koska ne ovat liittoutuneet allianssiksi. Näissä vaaleissa neljä porvaripuoluetta esiintyvät yhtenäisempinä kuin koskaan.
Niitä vastassa ovat sosiaalidemokraattien vähemmistöhallitus ja sen tukipuolueet vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue.
Vaikka ideologisuus on vähän laimentunut, niin laimentunut se ei ole, että kukaan uskoisi vaalien jälkeen jonkinlaiseen sekahallitukseen, jossa olisi sekä porvareita että vasemmistolaisia. Asiasta ei Ruotsissa edes spekuloida.