kaa.eneberg@comhem.se
Nyt ruotsalaiset ovat sitten saaneet Suomen mallin mukaisesti oikeuden verovähennyksiin kotiavusta. Se oli Ruotsissa vuosikausia poliittisesti hyvin latautunut asia.
Entä mitä sitten tapahtuu? Kun uudistus astui voimaan heinäkuun alussa, osoittautui, että vain harvat ovat kiinnostuneita valtion tukemasta kotiavusta. Sitä vastoin on kyllä perustettu tuhansia uusia yrityksiä, jotka ovat valmiita aloittamaan kotiavun tarjoamisen ja hyödyntämään uusia verohuojennuksia. Ei ole tietoa, onko tässä kysymys henkilöistä, jotka aikaisemmin ovat tarjonneet samoja palveluita pimeästi ja siten olleet "näkymättömiä". Ainakin Tukholman keskustassa näkee joka toisessa lyhtypylväässä palveluitaan tarjoavien yritysten mainoslappusia. Ne ovat valinneet itselleen kuvaavia ja kekseliäitä nimiä, kuten "Kotisiivous", "Kotipalvelu" tai "Pellen ja Annan kotiapu".
Kesäkuun lopun kyselyn mukaan vain 28 prosenttia äänestäjistä olisi kiinnostuneita kotiavun käyttämisestä. Se kuulostaa vähältä, kun ajattelee, että suomalaismallin puolestapuhujat arvelivat suurimman osan ruotsalaisista harkitsevan palvelun hyödyntämistä. Kyselyn vastuuhenkilö on kuitenkin sitä mieltä, ettei tulos ole kovinkaan huono. Lähes kaksi miljoonaa ruotsalaista suhtautuu uudistukseen myönteisesti.
Uudistuksella pyritään vähentämään laittomia eli ns. pimeitä töitä. Tekemällä työpaikoista näkyviä ja laillisia valtio saa lisää veronmaksajia, jotka puolestaan saavat oikeuden yhteiskunnan tarjoamiin etuihin. Porvarillinen hallitus, jonka neljä puoluetta ovat ajaneet kysymystä jo pitkään ja nyt toteuttaneet uudistuksen, ei kuitenkaan ole tyytyväinen tapaan, jolla se on viety läpi. Ehkä kaikki tehtiin hieman liian nopeasti, jotta olisi vältytty puheilta lupausten pettämisestä. Samanaikaisesti menettelyn käynnistämisen kanssa aloitettiin tutkimus sen yksinkertaistamiseksi.
Verovähennyksen saaminen on nimittäin hieman hankalaa. Palvelusta maksava joutuu ensiksi pulittamaan koko summan ja saa verohuojennuksen vasta seuraavana vuonna. Ensi kesästä lähtien menettelyä on kuitenkin tarkoitus muuttaa siten, että palvelusta maksava saa alennuksen suoraan.
Se, millaisia kotitalouspalveluita valtio voi tukea, on myös tarkkaan määrätty. Siivouksesta ja joistakin puutarhan hoitotöistä saa verohuojennusta samoin kuin lasten noutamisesta ja avusta läksyjen luvussa. Sitä vastoin veroetua ei myönnetä puiden leikkaamisesta, istutuksesta tai lasten yksityisopetuksesta. On helppo nähdä, miten veroasiantuntijat joutuvat raapimaan päätään, kun pitää ratkoa rajatapauksia - mikä esimerkiksi on auttamista läksyjen luvussa ja mikä yksityisopetusta?
Yhtenä syynä laiskaan liikkeellelähtöön on jo vuosia jatkunut kärjistynyt keskustelu. Uudistuksen arvostelijat eli lähinnä sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolueen kannattajat ovat tuominneet "piian tehtävät". Heidän mielestään vain hyvin toimeentulevilla on varaa maksaa kotipalveluista eli siis "piiasta". Keskustelussa on myös voitu tunnepitoisesti viitata johonkin vanhempaan tai sukulaiseen, joka on "palvellut piikana" eli ansainnut elantonsa alipalkatuissa palvelutehtävissä.
Uudistuksen puolustajat ovat iskeneet takaisin syyttämällä arvostelijoita kotitöiden halveksimisesta. Edellinen pääministeri Göran Persson osoitti kiinnostusta kotiavun lisäämiseen, mutta katsoi sen olevan toteutettavissa jo olemassa olevien kunnallisten kotipalveluiden kautta, joita tarjotaan harkinnan mukaan. Hän sai raikuvat suosionosoitukset todetessaan, että kyllä eläkeläisten pitäisi saada apua verhojen vaihtamiseen.
Näkyy selvästi, että kiista on luokkakysymys. Parhaiten toimeentulevat kokoomuksen kannattajat tukevat uudistusta, kun taas vasemmistopuolueessa sitä vastustetaan kaikkein eniten. Suurkaupunkien asukkaat kannattavat sitä innokkaimmin, kun taas smoolantilaiset ja työttömät(!) ovat sen kiivaimpia vastustajia.
Voi olla varma, että tästä arkaluontoisesta kysymyksestä on odotettavissa uusia mielipidekyselyitä.