Sotien jälkeen alkanut muuttoliike imaisi Ruotsiin kaikkiaan 500 000 suomalaista. Heistä reilusti yli puolet on palannut takaisin. Moni on muuttanut pääkaupunkiseudulle, mutta Pohjois-Suomesta lähteneet ovat olleet poikkeuksellisen uskollisia synnyinseudulleen.
"Selkeästi voi sanoa, että paluumuuttajat ovat olleet synnyinpaikalleen uskollisimpia Pohjois-Suomessa. Vielä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa peräti 69 prosenttia sieltä lähteneistä palasi synnyinlääniinsä, kun Uudellamaalla vastaava luku oli 43 prosenttia", kertoo Siirtolaisinstituutissa ruotsinsuomalaisuutta tutkiva Krister Björklund.
1990-luvun alun lama muutti myös paluumuuton luonnetta: Suomeen tulijoiden määrä väheni ja harvatkin muuttajat suuntasivat pääkaupunkiseudulle. 2000-luvulla Ruotsista muuttajien määrä on vakiintunut vuosittain noin 4 000 ihmiseen, joista keskimäärin 1 200 muuttaa Uudellemaalle.
"Kyllä ne ovat työpaikat, jotka vetävät. Kaikkialla se ei kuitenkaan päde täysin. Pohjois-Pohjanmaalle tulee vuosittain noin 300, Kainuuseen noin 40, mutta Lappiin jopa 400 muuttajaa", Björklund sanoo.
Eläkkeellä harva
enää palaa Suomeen
Vaikka usein toisin luullaan, niin todellisuudessa vain pieni osa paluumuuttajista on eläkeläisiä. Eniten eläkeläisiä on palannut 1990- ja 2000-luvuilla, mutta parhaimpinakin vuosina eläkeikään ehtineitä muuttajia on ollut vain joitakin satoja.
Krister Björklundin mukaan on selvää, että suurin osa eläkeiässä olevista ruotsinsuomalaisista ei koskaan palaa takaisin Suomeen. Eläkeläisten Ruotsiin jäämiseen on Björklundin mukaan kolme perussyytä.
"Jos ei ole enää sukulaisia eikä kotitaloa, niin ei ole paikkaa, jonne palata. Ja jos lapset asuvat Ruotsissa, niin halutaan olla heitä lähellä. Sitten on vielä pelko eläkkeen pienenemisestä", hän selittää.
Pelko eläkkeen pienenemisestä on aiheellinen, sillä paluumuuttaja joutuu maksamaan eläkkeestään veroa sekä Suomeen että Ruotsiin. Eläkkeiden kaksoisverotus on Björklundin mukaan johtanut siihen, että monet ovat muuttaneet Suomen sijasta Haaparantaan tai muualle rajan tuntumaan.
Takaisin ei aina
ole helppo tulla
Suomen paluumuuttajat ry:n entinen puheenjohtaja Veikko Airaksinen muistuttaa, että Suomen valtio ei tee maan rajojen ulkopuolella asuvien kansalaisten paluuta helpoksi. Airaksinen itse asui 22 vuotta Ruotsissa ja palasi Suomeen vuonna 1984.
"Silloin oli hyvä palata. Työtä oli saatavilla ja paluumuuttajille maksettiin jopa muuttoavustusta. Nyt on aivan toinen tilanne. Töitä on vaikea saada ja viranomaisten suhtautuminen paluumuuttajiin on vähän huono", hän kertoo.
Airaksisen mukaan yksi suurimmista ongelmista on se, että paluumuuttajat eivät yleensä saa Suomessa työttömyyskorvausta, vaan joutuvat karenssiin. Tämä johtuu siitä, että ovat joutuneet irtisanoutumaan työpaikoistaan Suomeen palatessaan.
"Pisimmät karenssit ovat onneksi muuttuneet oikeudessa. Mutta muutaman kuukauden karenssikin on kyllä täyttä ymmärtämättömyyttä sitä kohtaan, että ihminen yrittää palata kotimaahansa", Airaksinen sanoo.
Työikäiset paluumuuttajat kuitenkin yleensä selviävät vaikeuksista. Heikoimmassa asemassa ovat Airaksisen mukaan vanhukset.
"Vanhuksilla ei useinkaan ole enää sukulaisia jäljellä, eivätkä he osaa hoitaa asioitaan suomalaisessa järjestelmässä."