Ruotsissa joka neljäs yritysjohdon jäsen (Kaleva 30.5.) on tehnyt jonkin rikoksen. Kyse ei ole parkkisakoista ja muista pikkurikkeistä, vaan isommista rötöksistä. Taustalta löytyy vakavampien liikennerikkomusten lisäksi väkivaltarikoksia, tappoja, huumausainerikoksia ja luonnollisesti myös maksuhäiriöitä ja konkursseja.
Tulos on häkellyttävä. Sille on vaikea löytää yksiselitteisen järkevää syytä.
Se toki tiedetään, että rikoksen vuoksi työelämästä irtisanotun on vaikea työllistyä muuta kautta kuin perustamalla oma yritys. Rikos jättää leiman otsaan pitkäksi aikaa. Tausta ei puhdistu, vaikka kuinka ottaisi opiksi eikä ikinä syyllistyisi vastaavaan puuhasteluun.
Ruotsalaisyrityksistä löytyy esimerkkejä, että kaikki hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja ja tilintarkastaja on tuomittu rikoksesta. Osittain voi olla kyse siitä, että samoin omintunnoin varustetut henkilöt löytävät helpommin yhteisen sävelen asioiden junailemisessa. Tämä koskee etenkin niitä, jotka puuhastelevat harmaan talouden epämääräisillä markkinoilla.
Koska näin suurella joukolla ruotsalaisyrittäjistä on rikostausta, kyse ei voi olla vain harmaan rahan talouden hämärämiehistä, vaan ongelma on laajempi.
Suomen yritysjohtajien rikosten yleisyyttä ei ole tutkittu samalla tarkkuudella. Suomen ja Ruotsin yrityskulttuurissa on paljon yhtäläisiä piirteitä, joten tuskin aivan pulmusia ollaan Pohjanlahden tällä puolenkaan.
Yritysjohtajat luetaan samaan sarjaan kansanedustajien ja muiden isokenkäisten kanssa. Siksi heiltä jos keltään on lupa odottaa asemansa vuoksi edes hitusen verran nuhteettomuutta; ainakin tavallista rahvasta esimerkillisempää toimintaa.