Suomesta katsoen Ruotsin talouden kehitys on ollut suotuisaa. Kasvuluvut huitelevat siellä kolmen prosentin paikkeilla, kun meillä ei nollakasvusta päästä irti millään.
Toisin kuin monet Suomessa ajattelevat, viennin voittokulku ei ole Ruotsin menestyksen salaisuus. Menestys on perustunut pitkälti yksityiseen kulutukseen.
Kotitalouksien optimismia Ruotsissa on vahvistanut se, että monet ruotsalaiset kokevat vaurastuneensa asuntohintojen nousun jatkuessa.
Ruotsin keskuspankin, Riksbankin, ongelmana on nollaa kolkutteleva inflaatio samaan aikaan, kun asuntohintojen nousu on viime kuukausina uudelleen kiihtynyt ja kotitalouksien velkaantuminen jatkaa nousuaan.
Nyt nämä uhkaavat paitsi rahoitusmarkkinoiden myös reaalitalouden vakautta.
Olemattoman inflaation vuoksi Riksbank on joutunut alentamaan korkotasoa. Ohjauskorko on nyt vajaat puoli prosenttiyksikköä miinuksella.
Muiden keskuspankkien tapaan Riksbank on turvautunut epätavanomaisiin keinoihin ja ryhtynyt ostamaan valtion velkapapereita.
Ruotsissa rahapolitiikalla tavoitellaan kahden prosentin kuluttajahintaindeksin nousua.
Kun Ruotsissa asuntoluottojen korkomenot otetaan kuluttajahintaindeksiä laskettaessa huomioon, ohjauskorkojen alennus on omalta osaltaan alentanut hintojen nousuvauhtia ja siten etäännyttänyt toteutuneen inflaation entistä kauemmaksi kahden prosentin tavoitteesta.
Velkaantumisen kasvu ja kotimaisen kysynnän vahva veto edellyttäisivät korkojen nostoa, mutta se vahvistaisi kruunua ja heikentäisi kotimaista kysyntää, jolloin inflaatiovauhti alenisi entistä kauemmaksi tavoitteestaan.
Ruotsin tilanne kertoo sen, että oma raha ja oma rahapolitiikka eivät tuo ratkaisun avaimia kaikkiin ongelmiin. Pienessä maassa mahdollisuus itsenäiseen rahapolitiikkaan ei tee sitä riippumattomaksi siitä, millaista rahapolitiikkaa ympäröivässä maailmassa harjoitetaan. Ruotsin rahapolitiikka on koko ajan ollut riippuvainen EKP:n rahapolitiikasta.
Rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa inflaatioon keskipitkällä aikavälillä ja kenties vakauttaa talouskehitystä lyhyellä aikavälillä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tue rahoitusmarkkinoiden vakautta.
Rahoitusmarkkinoiden vakauden varalle tarvitaan muita työkaluja, kuten pankkivalvontaa ja niin sanottuja makrovakausvälineitä.
Makrovakauspolitiikka on tullut talouspolitiikan keskiöön finanssikriisin kokemusten opettamana. Sillä tarkoitetaan välineitä, joilla voidaan suoraan vaikuttaa pankkien luoton tarjontaan tai yleisön luoton kysyntään.
Esimerkkeinä voi mainita velkakaton, jolla rajoitetaan lainan kokoa suhteessa ostettavan asunnon arvoon.
Luottojen tarjontaa puolestaan voidaan rajoittaa nostamalla pankkien pääomavaatimuksia suhdanneluonteisesti.
Ruotsissa tarve makrovakausvälineiden käyttöön ottoon on ymmärretty. Riksbankin johto on pitänyt asiaa näkyvästi esillä.
Makrovakauspolitiikasta vastuu on Ruotsin valvontaviranomaisella, Finansinspektionilla. Siellä kotitalouksien velkaantumisongelma ja asuntohintojen nousu on nähty pienempänä uhkana kuin Riksbankissa.
Joihinkin toimenpiteisiin on ryhdytty. Muun muassa asuntolainojen pääomavaatimuksia on kiristetty. Valvontaviranomaisten yritys vaatia lainakohtaisesti asetettua lyhennysaikataulua uusille asuntolainoille todettiin aiemmin tänä vuonna tuomioistuimessa lainvastaiseksi.
Hyvin alhaisten korkojen oloissa paine asuntojen hintojen nousuun säilyy. Sitä pitää yllä myös väestön kasvu ja sen keskittyminen kaupunkialueille. Hallitus onkin ryhtynyt vauhdittamaan asuntotuotantoa.
Jyrkkiin toimenpiteisiin ryhtymistä hillitsee myös pelko siitä, että lainojen kysyntää tai tarjontaa rajoittavat toimet itsessään laukaisevat liikkeelle hintojen laskun.
Jos asuntohinnat kääntyvät laskuun, silloin kotitalouksien säästäminen alkaa kasvaa ja kulutus supistuu.
Yksityisen kulutuksen vaikutus kokonaiskysyntään on sen verran suuri, että sen väheneminen kääntäisi myös kokonaistuotannon laskuun. Näin kävi Tanskassa joitakin vuosi sitten.
Kotimaisen kysynnän taantuma lisäisi myös rahoitusmarkkinoiden haavoittuvuutta.
Olemme jo nyt saaneet iskuja monesta suunnasta. Ruotsin vahvuus on tähän asti ollut meidän etu. Sen heikkeneminen iskisi meihin kahta kautta, alentuneena vientikysyntänä ja kruunun arvon laskiessa heikentyneenä kilpailukykynä.
Suomessa on syytä olla huolissaan Ruotsin talouden tasapainosta.
Antti Suvanto on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.