Suomen Pendolino-junat liikkuvat parhaimmillaan 220 kilometrin tuntinopeuksilla. Naapurimaassamme on tähän saakka tyydytty jonkun verran hitaampaan matkantekoon, mutta nyt tavoitteena on nostaa junien nopeudet 250 kilometriin tunnissa. Ruotsin rautatieteollisuuden koekaniini on Tukholman ja Västeråsin välillä kiitävä Regina-juna.
-- Ihan normaali ajettava tämä on, mutta kun testaamme yli 200 kilometrin tuntinopeuksia käytämme kaksoismiehitystä. Silloin edessä täytyy olla myös 10 kilometriä tyhjää raidetta, koska junan jarrutusmatka täydestä vauhdista on 3--4 kilometriä, veturinkuljettajat Stefan Hedlund ja Hans Kumlin kertovat junan ohjaamossa.
Sama kaksikko oli ohjaimissa kun Regina-juna pari viikkoa sitten saavutti 281 kilometrin tuntivauhdin ja teki Ruotsin rautateiden nopeusennätyksen. Ennätys tuli sivutuotteena, kun testiajojen takana oleva ryhmittymä halusi varmistaa, että kaikki toimii, vaikka tavoitenopeus 250 km/h ylitetään kymmenellä prosentilla.
Nopeammin ja edullisemmin
-- Meillä on kokemusta tällaisesta monen tahon yhteistyöstä. Matkapuhelinten NMT-verkko oli yksi esimerkki ja tämä rautateiden kehitysprojekti Gröna Tåget (Vihreä juna) on toinen, professori Evert Andersson selvittää hanketta, jossa ovat mukana Ruotsin ratavirasto, Valtion rautatiet SJ, rautatiekalustoa valmistava Bombardier-yhtiö ja Tukholman teknillinen korkeakoulu KTH.
Projektin tarkoituksena on luoda edellytykset seuraavalle pikajunien sukupolvelle. Ruotsin nykyiset ja Suomeenkin aikoinaan tarjotut X2000-junat saavuttavat parhaimmillaan 200 kilometrin tuntinopeuden, mutta viiden vuoden päästä nopeuksien halutaan olevan 250 km/h. Silloin Tukholman ja Göteborgin väli taittuisi kahdessa ja puolessa tunnissa.
-- Tavoitteena on nopeampi, hiljaisempi ja vähemmän energiaa sekä raiteita kuluttava pikajuna, joka voi käyttää nykyisiä ratapohjiamme, Andersson kertoo. Saksassa ja Espanjassa junilla päästellään jo 300--350 km/h nopeuksilla, mutta vain erityisillä nopeille junille rakennetuilla raiteilla.
Tasaista kyytiä
Kun koeajolla on ohitettu Enköpingin kaupunki, veturikuljettaja Hans Kumlin kuuluttaa kiihdytyksen 245--250 kilometrin tuntivauhtiin alkavan. Erikoisvarusteltu Regina-juna kiitää Mälarinlaakson peltoaukioiden halki. Junan vauhti alkaa tuntua hienoisena värinänä, kun tauluun ilmestyvät numerot 220 km/h, 230 km/h. Värinä lisääntyy ja lopulta taululla komeilee 250 km/h.
Hetken aikaa juna viilettää Ruotsin rautateiden tulevaa normaalivauhtia, ja kymmenkunta insinööriä seuraa päätteiltään tietokoneihin kertyviä tietomääriä.
Erityistarkkailun kohteena ovat raiteisiin kohdistuvat voimat, junan telien toiminta, tärinä, melutaso ja katolla olevien virroittimien toiminta. Melutasoa seurataan uudella menetelmällä: 96 mikrofonia seuraa äänen aiheuttajia junan alla ja teli-pyörästöissä.
Kun veturinkuljettajat Hedlund ja Kumlin pudottivat nopeutta, 200 kilometrin tuntivauhti ei tunnu enää miltään ja 160 km/h pelkältä hissuttelulta.
Testijuna Regina sahaa Tukholman ja Västeråsin väliä elokuussa yötä päivää. Syksyllä sillä testataan 250 kilometrin tuntinopeuksia Gävlen ja Sundsvallin mutkaisilla rataosuuksilla, ja vuoden lopulla ovat edessä testit talviolosuhteissa. Kaikki tämä on määrä saavuttaa nykyisillä ratapohjilla liikkuvilla pikajunilla.
Ruotsissa kehitellyn Regina-junan valmistaja on maailmanlaajuinen Bombardier-konserni, jonka Ruotsin yhtiö tunnettiin aiemmin nimellä Asea.