Ruotsin puolustusoppi muuttui merkittävästi viime vuosikymmenen vaihteessa. Asevelvollisuusarmeijasta luovuttiin lopullisesti ja siirryttiin pieneen ammattiarmeijaan. Puolustusvoimien toiminnan painopistettä siirrettiin kansainvälisiin tehtäviin.
Taustalla oli arvio vanhojen uhkakuvien haihtumisesta. Nyt ajateltuna puolustusdoktriinin muutos pohjautui hämmästyttävän toiveikkaaseen näkemykseen turvallisuusympäristön kehityksestä.
Jännityksen kiristyminen myös Itämeren alueella on pakottanut Ruotsin arvioimaan entistä vakavammin Nato-jäsenyyttä ja puolustusvoimiensa suorituskykyä.
Svenska Dagbladet -lehti julkaisi viime viikolla uutisen, jonka mukaan hallituksen tilaamassa, pian julkistettavassa selvityksessä esitetään asevelvollisuuden osittaista palauttamista. Ensimmäiset asevelvolliset otettaisiin koulutukseen jo vuonna 2019.
Askel yleisen asevelvollisuuden suuntaan olisi vielä varovainen. Noin 100 000 hengen ikäluokista palvelukseen astuisi vain muutamia tuhansia nuoria miehiä ja naisia.
Asevelvollisuuden osittainen palautus tuskin olisi poliittisesti kivulias hanke. Aiemmin tänä vuonna tehty mielipidemittaus nimittäin antoi tulokseksi, että seitsemän kymmenestä ruotsalaisesta haluaisi asevelvollisuuden takaisin.
Asevelvollisuuden palautukseen painavat myös käytännölliset syyt. Ruotsin armeijalla on ollut pahoja ongelmia työvoiman värväyksessä.
Osoitus Ruotsin turvallisuuspolitiikan uudelleenarvioinnista on myös vielä julkistamaton selvitys Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Vastaava selvitys valmistui Suomessa viime keväänä.
Hallituksen tilaamasta selvityksestä julki tulleet tiedot kertovat, että osa ruotsalaispäätelmistä on samansuuntaisia kuin meillä. Esimerkiksi Venäjän uskotaan reagoivan kuuluvasti mutta ei asein, jos sen lähinaapuri liittyy Natoon.
Ehkä kiintoisin selvityksen arvio kuitenkin on, että Ruotsin Natoon liittyminen voisi lopulta vakauttaa Itämeren tilannetta. Näin siksi, että Nato-jäsenyys poistaisi epävarmuuden siitä, miten Ruotsi reagoisi, jos jokin muu Nato-maa joutuisi sotilaalliseen konfliktiin.
Suomen kannalta Ruotsin pohdinnat ovat merkittäviä. Ne esimerkiksi osoittavat, että Suomen päätös pitää kiinni laajasta asevelvollisuudesta on ollut kaukonäköinen.
Ruotsinkaan Nato-selvitys ei ota kantaa itse pääasiaan, siihen, pitäisikö länsinaapurin lähteä puolustusliittoon vai ei. Se päätös jää poliitikoille.
Ruotsindemaripääministeri Stefan Löfvenin mukaan Ruotsi pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja ettei Nato-jäsenyys ole ajankohtainen. Tällainen ilmoitus on kuitenkin voimassa vain toistaiseksi.
Kanta voi olla katkolla jo vuoden 2018 lopulla pidettävien valtiopäivävaalien jälkeen, jos parlamenttienemmistö siirtyy Nato-myönteisemmille porvareille. Ruotsin Nato-kannan muutos asettaisi tunnetusti Suomenkin aivan uuteen tilanteeseen.
Pääkirjoitus