Ruotsi aikoo vähentää päästöjä paljon yli EU:n vaatimusten. Varsinaisesti kyse on enemmän laskutekniikasta kuin ilmastovallankumouksesta. Toki myös uusia tekoja on mukana.
Ruotsin hallitus teki keskiviikkona maailmanennätyksen. Se ilmoitti tavoittelevansa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Yksikään toinen kehittynyt teollisuusmaa ei ole vielä sitoutunut tällaiseen.
Euroopan unionin tavoitteena samalle ajalle on 20 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasosta. Jos joulukuussa Kööpenhaminassa saadaan aikaan uusi kansainvälisesti sitova ilmastosopimus, EU on ilmoittanut nostavansa riman 30 prosenttiin. Suomen ilmastopolitiikka on lähtenyt suoraan EU:n sitoumuksista.
Ruotsilla on selkeä tarve näyttää juuri nyt esimerkkiä. Maa aloittaa kesällä EU:n puheenjohtajana. Se tarkoittaa pääministeri Fredrik Reinfeldtin vetämälle hallitukselle valtavaa urakkaa nimenomaan ilmastoasioissa. Kööpenhaminassa on pakko saada aikaan uusi sopimus umpeutuvan Kioton sopimuksen tilalle.
Reinfeldtin työtä EU:n johdossa helpottaa, jos oma tausta on kunnossa. Silti edelläkävijän kuva haalistuu, kun Ruotsin tavoitteita katsoo tarkemmin.
Tavoitteena on vähentää päästöjä 20 miljoonalla tonnilla vuodesta 1990. Kun luvusta otetaan pois jo toteutuneet vähennykset, jo sovittujen toimien toteuttaminen, muissa EU-maissa ja kehitysmaissa rahoitettavat vähennykset (jotka lasketaan rahoittavan maan hyväksi) ja EU:n jo päättämien tekojen nopea soveltaminen Ruotsissa, päästään yllättävään lopputulokseen.
Uusien, Ruotsin itse päättämien toimien vaikutukseksi jää 2,5 miljoonaa tonnia. Se ei vielä elämänmenon muutosta merkitse. Ylipäätään koko 40 prosentin vähennystavoitteesta vain puolet koskee nykypäivän Ruotsia, sillä toinen puoli joko on jo tapahtunut tai toteutetaan ulkomailla.
Lisäksi Reinfeldtin hallituksen linjauksessa on mukana asioita, jotka eivät tämän hallituksen käsissä ole. Sellainen on esimerkiksi ilmoitus, että vuonna 2030 maan ajoneuvokanta on riippumaton fossiilisista polttoaineista. Samalla maan autoteollisuuden on määrä olla maailman johtavaa sähköautojen, hybridien ja biokäyttöisten autojen kehittelyssä.
Juuri nyt on kyseenalaista, kauanko Ruotsissa ylipäätään on autoteollisuutta. Hallitus suosii veropäätöksillä vähäpäästöisiä autoja, mutta vähäpäästöisyys ja päästöttömyys ovat kaksi eri asiaa. Ihmisten liikkumisen ja öljyn välisen riippuvuuden katkaiseminen - johon toki on syytä pyrkiä - tuskin on kiinni Ruotsin hallituksen päätöksistä.
Maansa omaan energiapolitiikkaan Reinfeldtin hallitus sen sijaan voi hetikin vaikuttaa. Ydinvoiman rakentamisen salliminen uudelleen liittyy tähän kuvioon.
Merkillepantavaa on, että Ruotsi nikottelematta sitoutuu hankkimaan 50 prosenttia energiastaan uusiutuvista lähteistä vuonna 2020. Lukema on ylivoimaisesti suurin koko EU:ssa. Suomessa on ollut työ ja tuska löytää keinoja täyttää unionin asettama vaatimus uusiutuvan energian 38 prosentin osuudesta.
Vesivoima helpottaa Ruotsin lähtökohtaa, mutta sillä ei kaikki ratkea. Suomi aikoo tuottaa tuulivoimalla sähköä kuusi terawattituntia vuonna 2020. Ruotsin aikomuksena on päästä 30 terawattituntiin. Ei maiden koossa ja tuulioloissa tällaista eroa ole, kyse on toteuttamistavoista.
Todellisuudessa "Euroopan kunnianhimoisin" energia- ja ilmastopolitiikka lähinnä sitoutuu tekemään sen, mitä jo aiemmin on päätetty. Ei sekään huono saavutus ole. Moni maa jättää sen tekemättä.