Sälenin turvallisuuskonferenssin perusteella on syytä varautua myös siihen, että Ruotsin Nato-kanta saattaa hyvinkin muuttua.
Silloin Suomi ei voi jäädä sivustakatsojaksi ja luottaa erilaisiin välipuheisiin.
Ruotsissa Nato-keskusteluun on tullut lyhyessä ajassa uutta särmää. Ruotsin puoluekenttä on aiempaa selvemmin jakautunut Nato-jäsenyyden kannattajiin ja vastustajiin. Sotilaallisesta liittoutumisesta nousi äskettäin pieni myrsky Sälenissä pidetyn vuotuisen turvallisuuskonferenssin yhteydessä.
Ruotsin Nato-jäsenyyttä kannattavan maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson arvioi olevan vain ajan kysymys, että sosiaalidemokraatit muuttavat kantaansa Nato-kysymyksessä.
Kokoomusjohtaja on sanonut, että Ruotsi voisi olla Naton jäsen kymmenen vuoden kuluessa. Puolue tavoittelee Ruotsin Nato-jäsenyyttä mahdollisimman pian.
Sosiaalidemokraattien puolustusministeri Peter Hultqvist on kiirehtinyt vakuuttamaan, että puolue ei ole muuttanut tai muuttamassa kielteistä Nato-kantaansa vaan pitäytyy sotilaallisessa liittoutumattomuudessa ja yhteistyössä muun muassa Suomen kanssa.
Ruotsissa on havahduttu siihen, että se teki puolustuspolitiikassa viime vuosikymmeninä karkeita virheitä. Ruotsi teki turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja ympäristössä tapahtuneista muutoksista naiiveja johtopäätöksiä. Puolustuksessa painotettiin vuosien ajan kansainvälistä toimintaa ja unohdettiin kansallisen puolustuksen merkitys.
Mahdollinen kriisi Itämerellä koskettaisi suoraan Ruotsia kun taas Suomi voisi jäädä hyvässä tapauksessa siitä syrjemmälle. Ruotsi onkin ryhtynyt vahvistamaan puolustustaan ja on palauttanut osittaisen asevelvollisuuden. Kansalaisten kriisitietoutta nostatetaan kotiin lähetettävällä varautumiskirjeellä.
Ruotsin Nato-keskustelu vaikuttaa suoraan Suomeen. Molemmat ovat sotilaallisesti liittoutumattomia Naton kumppanimaita. Kahden pohjoismaan liittoutumattomuus on luonut vakautta pohjoiseen Eurooppaan. Tilanteen muuttuminen järkyttäisi tasapainoa välittömästi.
Suomi ja Ruotsi ovat pääministereiden Juha Sipilän (kesk.) ja Stefan Löfvenin kädenpuristuksella luvanneet, että maat eivät tee turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan toisistaan tietämättä.
Suomella on kuitenkin karvaassa muistissa, miten Ruotsi yllätti Suomen pahanpäiväisesti EY-jäsenyyshakemuksen jättämisessä 1990. Tarkoitus oli toimia yhdessä, mutta Ruotsi jätti hakemuksensa salaa kertomatta siitä etukäteen Suomelle.
On selvää, että Suomi ei voi jättää omaa harkintaansa pelkästään Ruotsin kanssa tehtyjen välipuheiden varaan. Asetelma voi lisäksi muuttua nopeasti, sillä Ruotsissa käydään syksyllä eduskuntavaalit, joissa valta voi vaihtua. Seuraava porvarihallitus voi ottaa tavoitteekseen Ruotsin Nato-jäsenyyden.
Tuossa vaiheessa Suomellakin olisi äärimmäisen tarkan harkinnan paikka. Ruotsin hakemuksen myötä paljon puhuttu suomalainen Nato-optio olisi entistäkin tyhjempi tynnyri, ja Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöltä putoaisi pohja. Jokainen maa joutuu tekemään omalta kannaltaan oikeaksi katsomansa ratkaisut.