Ruotsin ja Suomen taloudellista kehitystä on kiinnostavaa verrata sen takia, että molemmat maat ovat sosiaaliselta ja taloudelliselta rakenteeltaan samankaltaisia. Toinen kuuluu Euroopan talous- ja rahaliittoon ja toinen ei.
Erilaisista ratkaisuistaan huolimatta molempien maiden talouskehitys on euron olemassaolon aikana ollut hyvin samankaltaista. Kasvu on ollut samansuuruista, mutta nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Inflaatio on ollut likimain yhtä nopeaa, mutta hitaampaa kuin euroalueella keskimäärin.
Melko huomattavatkin kurssivaihtelut kuuluvat arkipäivään maassa, joka on valinnut kelluvien valuuttakurssien järjestelmän. Tähän nähden Ruotsin kruunu pysyi aina vuoteen 2008 saakka hämmästyttävän vakaana suhteessa euroon.
Syksyllä 2008 kruunu alkoi nopeasti heikentyä. Aluksi syynä oli ruotsalaisia pankkeja kohtaan syntynyt epäluottamus näiden suurten Baltia-riskien vuoksi. Myöhemmin heikentymistä vauhditti aggressiivinen korkojen alentaminen, kun maailmankaupan romahdus oli ajanut maan taantumaan. Heikkenemistä vahvisti myös Ruotsin kruunumarkkinoiden pieni koko.
Suomessa monet pitivät kruunun heikkenemistä Ruotsin pelastuksena. Sillä ei kuitenkaan ehtinyt olla juuri mitään merkitystä vientimääriin. Ruotsin vienti romahti suurin piirtein yhtä paljon kuin Suomenkin vienti, kun erot viennin rakenteessa otetaan huomioon.
Tuotannon ja työllisyyden kannalta kelluva kurssi ei siten osoittautunut merkittäväksi iskunvaimentimeksi kansainvälistä taantumaa vastaan. Vientiteollisuuden kannattavuutta kruunun heikkeneminen toki noina vuosina tuki.
Tärkein iskunvaimennin kansainvälisen taantuman vaikutuksia vastaan tuli korkojen laskusta. Alhaiset korot tukivat yksityistä kulutusta sekä suoraan että asuntohintojen nousun välityksellä. Suomessa kävi samalla tavalla. Vienti romahti, mutta yksityisen kulutuksen notkahdus jäi vähäiseksi ja lyhytaikaiseksi.
Ruotsin vienti toipui taantumasta nopeammin kuin Suomen vienti. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun kruunu oli jo vahvistunut aikaisemmalle tasolleen. Toisin kuin Ruotsissa Suomen vienti ei ole vieläkään noussut taantumaa edeltävälle tasolle. Omissa vientiluvuissamme näkyvät metsä- ja elektroniikkateollisuuden rakenteelliset ongelmat. Muita maita nopeampi palkkojen nousuvauhti alkaa vähitellen nakertaa Suomen vientimenestystä.
Ruotsin kruunun vahvistuminen on kesän aikana kiihtynyt. Julkisesta keskustelusta päätellen nyt ollaan lähellä kipurajaa. Johtavan talouslehden Dagens Industrin sivut ovat kuluvan viikon aikana täyttyneet kruunun kurssia käsittelevistä uutisista ja kommenteista.
Vientiteollisuuden edustajat ovat vaatineet keskuspankilta koron alennusta ja jotkut jopa suoria valuutan ostoja kruunun vahvistumisen hillitsemiseksi.
Keväällä 2009 tilanne oli toinen. Silloin vientiteollisuuden edustajat olivat Ruotsissa hiljaa. Valittajina olivat suomalaiset sahanomistajat ja maidontuottajat sekä Ahvenanmaalla ja Tornionjokilaaksossa toimivat yrittäjät. Nyt Suomessa on oltu hiljaa ja Ruotsissa valitetaan.
Syy kruunun vahvistumiseen on yksinkertainen. Ruotsilla on tähän asti mennyt muihin maihin verrattuna hyvin ja perusasiat ovat kunnossa. Valtion talous on ylijäämäinen, kestävyysvajetta ei ole, keskuspankkiin luotetaan, palkanmuodostus on joustavaa ja pankkien taseet on pääomitettu vahvoiksi. Korkoero on omalta osaltaan vahvistanut kruunua, mutta sekin selittyy sillä, että Ruotsilla on mennyt hyvin.
Kruunun vahvistuminen on hidastanut inflaatiota Ruotsissa. Samalla kun energian ja palvelujen hinnat ovat nousseet, tuotujen teollisuustuotteiden hinnat ovat laskeneet. Vuotuinen inflaatiovauhti on viime kuukausina ollut runsaan yhden prosentin suuruusluokkaa eli keskuspankin inflaatiotavoiteuran alarajalla.
Ruotsin keskuspankki noudattaa inflaatiotavoitteeseen perustuvaa rahapolitiikkaa. Keskuspankilla ei toisin sanoen ole valuuttakurssitavoitetta. Valuuttakurssi vaikuttaa korkopäätöksiin vain, jos se vaikuttaa inflaationäkymiin. Jos tuontihintojen aleneminen vie inflaatiovauhdin riittävän matalaksi, keskuspankki alentaa korkoja. Tällöin tavoitteena ei ole vientiteollisuuden auttaminen valuuttaa heikentämällä.
Vaikka valuuttakurssi voi nostattaa suuria otsikoita, normaalioloissa se esittää vain sivuroolia. Se on seuraus eikä syy. Joissakin tilanteissa valuuttakurssi voi kuitenkin nousta päärooliin. Näin kävi äskettäin Sveitsissä.
Sveitsin frangi on kelluva valuutta, ja kurssivaihtelut ovat perinteisesti olleet suuria, paljon suurempia kuin Ruotsissa euron olemassaolon aikana. Vuosi sitten frangi vahvistui lyhyessä ajassa noin neljänneksen. Syy äkilliseen vahvistumiseen oli Sveitsin ulkopuolella. Euroalueen epävarmuus toi talletuksia ja sijoituksia Sveitsiin, koska maata ja sen valuuttaa pidettiin turvasatamana.
Tässä tilanteessa keskuspankki joutui muuttamaan strategiansa. Se asetti frangin kurssille katon suhteessa euroon ja ilmoitti olevansa valmis myymään frangeja rajattomasti pitääkseen sen hinnan katon alapuolella.
Ruotsissa ei haluta ajautua samaan tilanteeseen. Se riski kuitenkin on olemassa.
Ruotsin ja Sveitsin kokemus osoittaa, että keskikokoinenkaan oma valuutta ei anna kuin heppoisen suojan maailman myrskyjä vastaan. Isoja kysymyksiä ei valuuttakurssilla ratkaista.
Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.