Kirjoittaja on oululaislähtöinen Dagens Nyheterin entinen
politiikantoimittaja
Tänään pidettävän Ruotsin Emu-kansanäänestyksen luonnehtiminen kohtalon vaaliksi ei ole enää mitään poliittista liioittelua. Kohtalon vaali, jonka käsitteen pääministeri Göran Persson lanseerasi jo vaalikampanjan alkuvaiheissa, ei kuitenkaan enää koske pelkästään Emu-kysymystä, vaan paljoa muutakin.
Kysymys on ensiksikin solidaarisuudesta murhattua ulkoministeri Anna Lindhiä kohtaan, joka mahdollisesti joutui uhraamaan henkensä, koska oli vakuuttunut siitä, että myös Ruotsin pitää mennä EU-yhteistyössä syvemmälle. Äänestäminen voidaan myös tulkita reaktioksi väkivaltaa vastaan ja demokratian puolustamiseksi. Äänestyslipun täytyy olla voimakkaampi ase kuin veitsen, kuten ennalta ilmoitetun vaaliväittelyn sijasta perjantaina lähetetyssä puoluejohtajien televisiokeskustelussa sanottiin.
Tänään sunnuntaina vaaliuurnille astelee hiljainen kansa, joka tuntee uutta epäluottamusta ja epävarmuutta sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Monet avoimeen yhteiskuntaan liittyvät ajatukset täytyy muotoilla uudelleen. Vaatimus poliisien määrän lisäämisestä ja heidän ammattitaitonsa kohentamisesta saa vastaansa vaatimuksen paremmasta huolenpidosta yhteiskunnan ulkopuolella olevia kohtaan ainakin niin kauan kuin tähän sakka tuloksettomaksi jäänyt murhatutkimus lähtee siitä, että puukottaja on yksittäinen syrjäytynyt ja koditon henkilö. Nyt on yht'äkkiä herätty toteamaan, että mielenterveyshuollon leikkaukset ovat lisänneet katujen väkivaltaa ja että yhä useammat ihmiset pelkäävät.
Useiden lehtien nopeasti toteuttamat lukijatutkimukset näyttävät kasvua kyllä-puolelle, jonka keulahahmo Anna Lindh oli. Dagens Nyheterin mukaan ero johdossa olevan ei-puolen ja kyllä-vaihtoehdon välillä on kutistunut. Vielä viikko sitten ei-puolen johto oli yli kymmenen prosenttiyksikköä. Expressen-iltalehden gallup osoitti puolestaan kyllä-puolen peräti siirtyneen niukkaan johtoon. Yksikään valtiotieteilijä ei halua riskeerata mainettaan esittämällä varmaa ennustusta muusta kuin yhdestä asiasta: vaaliaktiivisuus tulee nousemaan selvästi.
Valtiotieteiden professori Olof Pettersson Tukholmasta katsoo, että edes vaalin jälkeen ei voi varmuudella sanoa, mikä ratkaisi sen, "Anna-ilmiö" vai jokin muu. Svenska Dagbladet kiirehti jo Lindhin kuolinpäivänä torstaina arvioimaan, että Ruotsin euroäänestyksestä saattaa tulla "Kennedy-ilmiön" toisinto. Neljä vuosikymmentä sitten kyseinen ilmiö mahdollisti varapresidentti Lyndon B. Johnsonin valinnan presidentiksi John F. Kennedyn tultua murhatuksi.
Kenties kansainvälinen huomio - Lindhin virkaveljiltä, kuten Yhdysvaltain Colin Powellilta ja Saksan Joschka Fischeriltä tulleet ystävälliset sanat - on saanut monet ymmärtämään, että Ruotsi voi esiintyä niinkin tavoitellussa osassa kuin poliittisen maailmannäyttämön vaikuttajana.
Aikaansaavan ja rakastetun poliitikon poismenon aiheuttaman surun keskellä on jo alettu takoa kylmiä poliittisia spekulaatioita. Kun Göran Persson tiistaina esittelee hallituksensa tiedonannon, hän tekee sen aivan toisen tai ainakin useita ministerivaihdoksia kokeneen hallituksen kanssa. Itse hän pysynee paikallaan, vaikkakin todennäköisesti ei yhtä itsevarman sävyisesti kuin aikaisemmin. Kansa voi odottaa saavansa nöyremmän Perssonin.
Lindhin poismenon jälkeen hänen on pakko vakavasti harkita jatkavansa puoluejohtajana pidempään kuin oli ajatellut. Hänen odotettiin luovuttavan puheenjohtajan nuijan juuri Anna Lindhille jo ensi vuonna. Nyt hänellä ei enää ole ketään itsestään selvää kruununprinsessaa tai -prinssiä, jonka suuri sosiaalidemokraattinen liike voisi hyväksyä. Anna Lindhin toiminnan kautta Ruotsille maailmalla niin paljon myönteistä julkisuutta tuoneeseen ulkoministerin tehtävään pitää asettaa äärimmäisen aikaansaava henkilö, jonka ominaisuuksia tullaan punnitsemaan myös puolueen johtajuutta silmälläpitäen.
Tähtäimessä on etenkin EU-komissaari Margot Wallström, mutta hänen ei uskota haluavan pois Brysselistä ja lisäksi hän on liian itsenäinen Perssonin makuun. Kysymykseen voi tulla myös usea nimi hallituksen sisältä, kuten virolaissyntyinen koordinaatioministeri Pär Nuder tai puolustusministeri Leni Björklund. Valtiopäivien ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, nuori Urban Ahlin on mahdollinen hallituksen ulkopuolinen ehdokas ulkoministeriksi tilapäisratkaisuna pidetyn Jan O. Karlssonin jälkeen.
Perssonin suuri huolenaihe on kuitenkin elinkeinoministeri Leif Pagrotsky, jonka uskotaan saavan lähteä vapaaehtoisesti. Ei-puolen keulahahmona hän ei voi jatkaa elinkeinoasioista vastaavana ministerinä, sillä Ruotsin elinkeinoelämä kannattaa lämpimästi euroon siirtymistä.
Göran Perssonilla on tapana yllättää ministerinimityksillään. Hän ei halua vihjeitä keneltäkään eikä varsinkaan toimittajilta. Yksi asia on kuitenkin varma: muiden ruotsalaisten tavoin myös Persson on huolissaan tulevaisuudesta.
Mistäpä minä tietäisin, kokenut veteraanitoimittaja, joka viikko sitten Kalevan toimituksessa Oulussa istuessani selitin Perssonin mahdollisista seuraajista keskusteltaessa, että Anna Lindh oli "hallituksessa ainoa, jolla on henkilökohtaista kokemusta Olof Palmesta ja poliittista tulevaisuutta". Väkivalta teki kuluneella viikolla tästä lopun.
Kaa Eneberg