"Hillasotaa" ja "marjasotaa" koskevat lehtiotsikot ovat marjanpoiminta-aikaan Ruotsissa tavallisia. Tämänvuotisessa marjasodassa on kysymys verosäädösten tulkinnasta ja soveltamisesta. Vastapuolina ovat ostajat ja verottaja.
Asemasodan lopputulos on kaikkea muuta kuin selvä. Samaan aikaan Ruotsiin virtaa Itä-Euroopasta ja Aasiasta tuhansia poimijoita, joiden ainoana pyrkimyksenä on ansaita rahaa erittäin kovalla työllä ja jotka ovat täysin tietämättömiä koko verokiistasta.
Jo nyt Norlannin metsissä istuu reviiriään vahtimassa ja marjojen kypsymistä odottamassa satoja thaimaalaisia. Odotusaikana he tekevät satunnaisia töitä paikalliselle väestölle. Ilman itäeurooppalaisia ja thaimaalaisia marjat saisivat mädäntyä Ruotsin metsiin eikä teollisuus saisi vuotuista 15 000 tonnin marjaeräänsä. Lisäksi nämä poimijat täyttävät ne rapistuneet leirintäalueiden majat, joista yksikään varakas matkailija ei suostuisi maksamaan.
Pahimmassa tapauksessa Ruotsin marjateollisuus joutuu tulevana talvena tuomaan marjoja Suomesta. Marjaelinkeinon edustajien mukaan kiistassa on kysymys koko alan säilymisestä. Useat marjayritykset väittävät ajautuvansa vararikkoon, jos juuri esitetyt verosäädökset pannaan täytäntöön. Veroviranomaiset ovat hallinto-oikeuden tukemina ilmoittaneet, että marjojen ostajien täytyy maksaa poimijoistaan niin sanottua työnantajamaksua (noin 33 prosenttia palkkakuluista). Yritykset kieltäytyvät pitämästä poimijoita palkattuina työntekijöinä ja uhkaavat sen sijaan antaa myydä marjat Suomeen suomalaisille yrityksille tai Suomeen rekisteröidyille ruotsalaisille yrityksille.
Monilla ruotsalaisilla yrityksillä on jo nyt toimintaa Tornionjoen toisella puolella, ja lisää voi olla tulossa, sillä elinkeinoministeriön väitetään neuvoneen huolestuneita marjayrittäjiä ruotsalaisen verotuksen kiertämiseksi hankkimaan yhtiöitä ulkomailta.
Joidenkin merkillisten käänteiden jälkeen hallituskansliasta väitetään nyt, että kaikki on ollut pelkkää väärinkäsitystä. Sieltä ei todellakaan jaeta mitään neuvoja! Mutta olipa viesti sitten aito tai ei, se on joka tapauksessa levinnyt asianosaisten keskuuteen.
Porvarilliset poliitikot ovat tuloksetta yrittäneet saada valtiopäivien verovaliokuntaa ylimääräiseen kokoukseen, jotta lakia muutettaisiin marjaelinkeinolle edullisemmaksi. Yksi vaatimuksista on, että marjanpoimintatulojen verovapausrajaa korotettaisiin nykyisestä 5000 kruunusta ainakin 50 000 kruunuun.
Puolalaiset, venäläiset ja valkovenäläiset ovat jo vuosikymmenien ajan poimineet hillasoiden mättäät ja metsien mustikan- ja puolukanvarvut puhtaiksi. Tänä vuonna tähän rasittavaan työhän on värvätty lisäksi satoja thaimaalaisia. Heitä on tullut järjestetyillä pakettimatkoilla useisiin norlantilaisiin kuntiin. Matka- ja majoituskulut vähennetään poimintapalkkioista. Viime vuonna Jokkmokkissa vuorokauden ruoka ja vuodepaikka maksoivat viiden hillakilon verran.
Ruotsin verosäädösten kiertämiseksi monet ruotsalaiset marjayritykset ovat värvänneet poimijoita muun muassa Kyproksessa toimivien yritysten kautta. Kun puolalaisia ensimmäisen kerran oma-aloitteisesti ilmaantui Pohjois-Ruotsin metsiin, he herättivät ristiriitaisia tunteita. He tulivat useimmiten loppuun ajetuilla ja ylikuormatuilla autoilla, asuivat leirioloissa tai mökeissä ja elivät äärimmäisen spartalaisesti.
Valtiopäivillä valitettiin heidän käyttävän jokamiehen oikeutta väärin. Poimijoiden syyksi pantiin usein murtoja ja varkauksia, ja he puolestaan joutuivat kärsimään huonoista marjavuosista ja saamatta jääneistä palkkioista.
Tänä päivänä poimijat ovat vierastyöläisiä, joihin suhtaudutaan myönteisesti. Huonoina marjavuosina on tapahtunut jopa niin, että kokonaiset kyläkunnat ovat auttaneet hädänalaisia poimijoita antamalla heille ruokaa ja vaatteita.