Monta mullistusta on Euroopassa koettu. Ehkä tässä vielä nähdään sekin, että Ruotsin suuri ja mahtava sosiaalidemokraattinen puolue joutuu liittoutumaan muiden puolueiden kanssa päästääkseen takaisin vallankahvaan. Ruotsin demaripuolue on jakanut ministerisalkut pelkästään omille jäsenilleen viimeiset viisi vuosikymmentä.
Pariin otteeseen puolue on istunut opposition penkillä. Viimeksi korpitaival oppositiossa alkoi 2006, jolloin neljän porvaripuolueen koalitio onnistui kaappaamaan vallan Göran Perssonin sosiaalidemokraateilta.
Vaalien jälkeen demaripuolueen vetäjäksi valittiin Mona Sahlin. Hänen tehtävänään on nostaa puolue takaisin valtaan syksyn 2010 vaaleissa. Tähän saakka kaikki on näyttänyt hyvältä, gallup toisensa jälkeen on ollut miellyttävää luettavaa Sahlinille.
Sahlin haluaa kuitenkin pelata varman päälle. Hän ei haaveile demarien vähemmistöhallituksesta, sillä kokemukset parlamenttituen hakemisesta kysymys kerrallaan ovat huonoja.
Pari kuukautta sitten Sahlin ilmoitti päässeensä vihreiden kanssa sopuun hallitusyhteistyötä vuoden 2010 vaalien jälkeen. Tämä sai demaripuolueen vasemmistosiiven takajaloilleen, sillä se on halukkaampi yhteistyöhön vasemmistopuolueen kanssa.
Tylyn tuomion gallupeista saanut Mona Sahlin otti lusikan kauniiseen käteen. Hän kutsui yhteistyökeskusteluihin myös vasemmistopuolueen. Muutama päivä sitten syntyi alustava sopu, jonka mukaan kyseiset kolme puoluetta muodostavat punavihreän hallituksen, jos ne voittavat seuraavat valtiopäivävaalit.
Tässä voi halutessaan nähdä historian siipien havinaa. Toki mainitun hallituksen syntyminen on vielä monen mutkan takana. Tarvitaan paitsi vaalivoitto, myös sopu yhteisestä vaali- tai hallitusohjelmasta. Vasemmistopuolue kutsuisi sitä hallitusohjelmaksi, kahdelle muulle se on vaaliohjelma.
Ohjelman laatimiseen on aikaa 1,5 vuotta. Sitä raavitaan kasaan viidessä työryhmässä. Kiistakysymyksistä ei ole pulaa.
Sosiaalidemokraateille talouspolitiikka on keskeisessä asemassa. Sahlin ei usko voittavansa takaisin keskiluokan äänestäjiä lupauksilla nostaa veroja. Hän toivoo, että porvarihallitus tekee verojen alentamisessa likaisen työn ja demareille jää tehtäväksi selittää, ettei verojen korottamiseen ole mahdollisuuksia.
Vasemmistopuolueelle ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat tärkeitä. Se haluaisi Ruotsin vetävän joukkonsa Afganistanista, lopettavan aseviennin ja jättäytyvän syrjään EU:n puolustuspolitiikasta.
Sekä vasemmistopuolue että vihreät haluavat rajoittaa EU:n valtaa. Ne eivät enää vaadi Ruotsin eroa EU:sta, mutta punavihreän hallituksen aikana Ruotsista varmaankin tulisi hyvin passiivinen jäsenmaa.
Vihreille ilmasto- ja energiapolitiikka ovat sydäntä lähellä. Puolue haluaa sulkea Ruotsin ydinvoimalat tulevalla hallituskaudella. Demarit haluaisivat pitää ydinmyllyt pyörimässä, sillä muut vaihtoehdot päästötavoitteiden saavuttamiseksi ovat paljon hankalampia. Vähäisempiä päänsärkyjä kolmikolle tulee pakolaispolitiikasta, yksityiskouluista ja telekuuntelusta.
Kolmikon mielipide-erot ovat ulkopuolisten silmin niin suuret, että porvarileirissä on jo ehditty iloita, että vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohly on "meidän paras vaalityöntekijämme".
***
Thaimaa ja Kreikka ovat tarjonneet maassa vierailleille turisteille lisäjännitystä. Lapissa sitä vastoin on niin kylmää, että paikallisväestö ei hevillä lähde ulkoilmaan osoittamaan mieltään.