Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden EU-tukien säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää myös rahoituskaudella 2007-2013. Niin alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen kuin pohjoispohjalainen EU-parlamentin jäsen Samuli Pohjamo luottavat tuen säilymiseen, vaikka myös uhkatekijöitä on näkyvissä.
Pohjamo harmittelee erityisesti Ruotsin nuivaa asennetta. Vaikka myös Ruotsilla on laajat harvaan asutut pohjoiset alueensa, se pitää tärkeämpänä kaventaa omaa jäsenmaksuosuuttaan vaikka omiakin tukia karsimalla. Kanta on kylmä ja huonosti laskettu. Myös Ruotsi saa tuntuvaa palautusta jäsenmaksuihinsa, jos harvaan asuttujen alueiden tuki säilyy. Länsinaapurissa on laajalti alueita, joissa asuu nyt korkeimpaan tukeen oikeuttavasti alle kahdeksan ihmistä neliökilometrillä. On viisasta pitää kiinni mahdollisuuksista kehittää omaa maata tasapuolisesti, vaikka jäsenmaksut jossakin määrin nousevatkin EU:n laajentuessa.
EU:n aluepolitiikasta vastaava ranskalainen komissaari Michel Barnier suhtautuu varsin myönteisesti pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisongelmiin, mutta julkisesti hän on toistaiseksi tarjonnut vain kakkostukea nykyisen korkeimman tuen sijasta. Suomalaisten tavoite on säilyttää ykköstuki. Siihen liittyy myös vero- ja kilpailupolitiikkaa koskevia helpotuksia.
EU:n pohjoisena ja itäisenä rajamaana Suomen asema sentään on harvaan asuttujen alueiden tuesta neuvoteltaessa melko vahva. EU:ssa halutaan ymmärrettävästi, että sen ulkorajoilla on riittävän vahvaa asutusta. EU:lle on etua myös siitä, että Suomen rajaseutu kykenee toimimaan porttina Luoteis-Venäjälle ja Barentsin alueen luonnonvarojen hyödyntämiselle.
EU:n komissio valmistelee parhaillaan koheesioraporttia, jonka perusteella annetaan esitys uusista alue- ja rakennetukien jakoperusteista. Sen on määrä valmistua marras-joulukuun vaihteessa. Nyt on korkea aika esittää perusteltuja näkemyksiä raportin laatijoille. Vaikka jäsenmaiden kesken käytävät neuvottelut käynnistyvät vasta raportin valmistumisen jälkeen, asemat keskusteluissa ovat sitä paremmat mitä suotuisampi on alkuasetelma.
Suomalaisten kannattaa olla hyvissä ajoissa liikkeellä siksikin, että alue- ja rakennepolitiikan uudistuksista sopiminen voi jäädä Suomen seuraavalle puheenjohtajakaudelle vuonna 2006. Oman puheenjohtajuuden aikana ei voi tehdä uusia ehdotuksia, vaan on soviteltava muiden ajatuksia.
paakirjoitus@kaleva.fi