Porvaririntama on jo nyt mullistanut Ruotsin politiikkaa. Jos rintama voittaa ja kestää, Ruotsi voi liukua kohti kaksipuoluejärjestelmää.Valtiopäivävaaleihin on Ruotsissa runsaat kolme viikkoa, ja länsinaapurin politiikka on jakautunut selkeästi kahteen leiriin. Neljän porvaripuolueen yhteisrintama, porvarillinen allianssi, on ainakin tähän asti kestänyt ilman säröilyä. Keskiviikkona puolueet julkistivat yhteisen, 30-sivuisen vaaliohjelman, joka olisi hallitusohjelman runko voitollisten vaalien jälkeen.
Asetelmana on siis sosiaalidemokraatit, vasemmistopuolue ja vihreät vastaan maltillinen kokoomus, keskusta, kansanpuolue ja kristillisdemokraatit. Seitsemän puoluetta, mutta vain kaksi vaihtoehtoa. Porvariyhteistyötä edesauttaa se, etteivät puolueet ole tasavahvoja. Niiden voima ei siksi mene keskinäiseen nujakointiin. Tämä on ensi kerta Ruotsissa, kun porvaripuolueet ovat yhdessä rintamassa jo ennen vaaleja. Vaalien jälkeistä porvariyhteistyötä on ollut toki aiemminkin. Kolme porvaripuoluetta istui Thorbjörn Fälldinin kahdessa hallituksessa 1976--81 ja 1979--81, ja Carl Bildtin neljän puolueen hallitus oli vallassa 1991--94.
Pääministeri Göran Perssonin ja samalla sosiaalidemokraattien valtakauden päättyminen on taas kerran mahdollista, mutta läheskään varmana sitä ei voi pitää. Useimmat mielipidekyselyt ovat näyttäneet porvareille neljän-viiden prosenttiyksikön johtoa. Torstain kyselyssä vasemmisto oli niukasti edellä, mutta epävarmoja oli erittäin paljon. Tuloksen voi ratkaista sekin, jääkö jokin yksittäinen puolue neljän prosentin äänikynnyksen alle. Suurin vaara tähän on vasemmistopuolueella, mutta vaaravyöhykkeessä ovat myös keskusta ja kristillisdemokraatit.
Monissa vaaleissa maailmalla on nähty, että kun vaihtoehdot kiteytyvät kahteen, myös äänestäjäkenttä jakautuu kahtia. Ruotsissa näyttää käyvän samoin. Tämä tietää erittäin kovaa vaalikamppailua, joka henkilöityy Perssoniin ja porvarien pääministeriehdokkaaseen, kokoomusjohtaja Fredrik Reinfeldtiin. Vaalikamppailussa Ruotsi käpertyy sisäänpäin. Ero Suomeen on suuri. Kun Suomessa puhutaan koko ajan Natosta, EU:sta, Venäjästä ja ylipäätään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, Ruotsissa ulkopolitiikka kuitataan vähällä.
Ulkomaailma ei kiinnosta, mutta jokaisella äänestäjällä on hampaat. Vaalit ratkotaan sillä, kumpi lupaa äänestäjille enemmän ja vakuuttavammin. Molemmat blokit ovat lupailleet kilvan uusia etuisuuksia juuri hammashoitoon.
Ideologinen jako on selvä. Sosiaalidemokraattien vaaliohjelma lähtee liikkeelle hyvinvointiyhteiskunnasta ja ruotsalaisen mallin erinomaisuudesta. Porvarit puhuvat enemmän yksilöistä ja valinnanvapaudesta ja lupaavat veronalennuksia.
Oikeiston ja vasemmiston välinen juopa voi korostua vaalien jälkeen Ruotsissa entisestään. Uusi hallitus joutuu lähtemään siitä, että noin puolet kansasta suhtautuu sen aikeisiin epäluuloisesti. Välillä jo poliittisen uransa päättämistä harkinneella Perssonilla on paljon enemmän hävittävää kuin Reinfeldtilla.
Ruotsi on ollut pitkään tosiasiassa yksipuoluemaa. Vallan vaihtumisen mahdollisuus kuuluu demokratiaan, mutta demokratiasta mielellään puhuvassa Ruotsissa valta on kauan keskittynyt yhden poliittisen ryhmän käsiin. Jos porvaririntama voittaa ja kestää, Ruotsi voi hyvinkin ottaa askeleen kohti kaksipuoluejärjestelmää. Se olisi kiinnostavaa Suomellekin, jossa suurimpien porvaripuolueiden eli keskustan ja kokoomuksen yhteistyöstä ei paljosta puheesta ole tullut juuri mitään.