Ruotsi luopuu 108-vuotiaasta asevelvollisuudesta. Turvallisuuspoliittinen konsensus särkyi samalla. Ratkaisu voi pedata Nato-jäsenyyttä.
Ruotsissa tehtiin viime viikolla historiaa, kun valtiopäivät lopetti 108 vuotta voimassa olleen yleisen asevelvollisuuden. Ruotsista tuli näin ensimmäinen pohjoismaa, joka otti puolustuksensa perustaksi asevelvollisuuden sijasta ammattiarmeijan.
Historiallinen päätös jakoi valtiopäivät kahtia, sillä äänestystulos oli täpärä 153-150. Tuloksella on oirearvoa, sillä Ruotsi on perinteisesti tehnyt suuret puolustusratkaisunsa laajalla yksimielisyydellä. Vielä vuosi sitten kutakuinkin kaikki puolueet olivat peruslinjasta yhtä mieltä, mutta sota Georgiassa ja kohonnut uhka-arvio Venäjästä ovat repineet mielipiteet kahtia.
Neljän puolueen porvarihallituksen valmistelemaa päätöstä vastaan asettuivat sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue. Muutos nykykäytäntöön ei ole suuren suuri, sillä tällä hetkellä vain 12 prosenttia ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden. Kansalaisten kannan kertoo maaliskuussa tehty mielipidetiedustelu, jossa 63 prosenttia haastatelluista vastusti asevelvollisuuden lopettamista.
Kysymys on tärkeästä linjavalinnasta, joka liittyy ja vaikuttaa suoraan Ruotsin puolustusdoktriiniin ja -kykyyn ja epäsuorasti lähialueisiin, etenkin Suomeen ja Baltian maihin. Ratkaisu vie väkisinkin Ruotsia lähemmäksi Nato-jäsenyyttä, sillä maanpuolustuksen vähenevät resurssit voivat riittää kriisiaikana pelkiksi suolakaloiksi. Aivan tuulesta temmattu ei ole Ruotsissakin kuultu väite, että Ruotsista tulee turvallisuuspoliittinen tyhjiö, joka täytetään Nato-jäsenyydellä.
Nato-jäsenyydestä puhutaan Ruotsissa Suomea paljon vähemmän. Puolueista sitä ajaa avoimesti vain kansanpuolue. Johtava hallituspuolue maltillinen kokoomus on kyllä jäsenyyden kannalla, mutta edellyttää laajaa yksimielisyyttä eli käytännössä demarien tukea. Asevelvollisuusarmeijan säilyminen olisi merkinnyt samalla sitä, että Ruotsin Nato-ovi olisi pysynyt yhtä lujasti kiinni kuin tähänkin asti.
Ruotsin linjanmuutos perustuu alentuneeseen uhka-arvioon, suuriin satsauksiin kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin ja rahapulaan. Puolustusvoimien vahvuus laskee noin 50 000 sotilaaseen, joista noin 28 000 kuuluu taistelu- ja loput aluepuolustusjoukkoihin. Keihäänkärkenä on kahdeksan kevyttä pataljoonaa, jotka saadaan toimintakykyisiksi aiemman kahdeksan päivän sijaan kolmessa päivässä. Niitä voidaan siirtää nopeasti ympäri Ruotsia sekä lähialueille ja kriisinhallintatehtäviin.
Asevelvollisuusarmeija on Nato-maissa jo harvinainen poikkeus. Siitä luopuminen ei vie oikopäätä Ruotsia Naton jäseneksi, mutta merkitsee kyllä sitä, että jäsenyys on päätöksen myötä aiempaa mahdollisempi. Suomessa unohdetaan helposti se, että Ruotsi oli jo kylmän sodan aikana hyvin läheisessä sotilasyhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.
Suomen ja Ruotsin johtavat poliitikot ovat toistelleet viime vuodet, että maat ovat turvallisuuspolitiikassa hyvin lähellä toisiaan ja ettei Nato-ratkaisuja tehtäisi toisen selän takana. Asevelvollisuusratkaisu on Ruotsin turvallisuuspolitiikassa melkoinen muutos, jonka vaikutukset pitää analysoida Suomessa tarkasti. Suomessa ei varmaankaan tehdä vastaavanlaista päätöstä vielä aikoihin, mutta suunta on selvästi kohti valikoivaa asevelvollisuutta.
Ruotsin doktriinin paljon puhuttavia kohtia ovat myös lupaus auttaa hädän hetkellä sotilaallisesti Baltian maita ja EU-maille ylipäätään annettu avustuslupaus. Näihin suuriin sanoihin eivät usko läheskään kaikki edes Ruotsissa, saati sitten muualla.