Ruotsin valtion Tielaitos, Vägverket testaa tänä talvena liukkaudentorjunnassa tiesuolaan sekoitettua sokeria. Sekoitusta testataan 20 kilometrin matkalla valtatie 62:lla Hägforsin kunnassa Värmlannissa.
Vägverketin tavoitteena on vähentää tiesuolan käyttöä ilman, että liikenneturvallisuus vaarantuisi.
Suolan ja glukoosin (sokerin) sekoitusta kokeiltiin hyvin tuloksin viime vuonna, joten menetelmää päätettiin testata liikennöidyllä tiellä.
Vägverketin pääjohtajan Ingemar Skogön mukaan vie joitain vuosia, ennen kuin kaikki menetelmään liittyvät asiat ovat selvillä ja päätöksiä käytön laajentamisesta voidaan tehdä. Muun muassa sokerin vaikutus ympäristöön ja ajoneuvoihin tutkitaan tarkemmin.
Ympäristövaikutukset tutkittava paremmin
Myös Suomessa tutkitaan vaihtoehtoja tiesuolan käytölle liukkauden torjunnassa. Tällä hetkellä pohjaveden kannalta tiesuolaa haitattomammaksi liukkaudentorjunta-aineeksi on osoittautunut kaliumformiaatti. Sen miinuspuolena on viisitoistakertainen hinta natriumkloridiin verrattuna.
Alan asiantuntijoille ruotsalaisten sokerikokeilu on tuttu asia. Vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita tutkinut erikoistutkija Taina Nystén Suomen ympäristökeskuksesta suhtautuu sokerin käyttöön kuitenkin varauksella.
"Olen kommentoinut Ruotsiin päin kokeilua. Minulla on se käsitys, ettei muun muassa sokerin ympäristövaikutuksia ole paljoa tutkittu."
Nysténin mukaan sokeri voi hyvinkin sulattaa jäätä suolan tavoin. Aineen vaikutukset etenkin pohjavesialueella pitäisi kuitenkin tutkia perinpohjin.
"Bakteerit pitävät tunnetusti sokerista. Jos bakteerikasvusto pesiytyy vesijohtoverkkoon, se voi olla siellä pitkän aikaa ja vaikutukset ovat kauaskantoisia. Jos verkkoon pesiytyy toksisia bakteereja, ne ovat vaarallisia veden juojille."
Nystén myöntää, että maaperän korkea natriumkloridipitoisuus varmastikin laskee, jos tiesuola vaihdetaan muuhun aineeseen. Uusi aine voi kuitenkin tuoda mukanaan uusia ongelmia.
Sokeri voi tahmata pyyhkijät
Teiden talvipidosta vastaava suunnittelupäällikkö Olli Penttinen Tiehallinnosta katsoo myös, että uuden aineen vaikutukset pitää tutkia tarkoin. Ympäristövaikutusten lisäksi on otettava huomioon tienkäyttäjät.
"Käsittääkseni sokerin ideana on saada suola pysymään tienpinnalla paremmin. Olisi kuitenkin esimerkiksi tutkittava, kuinka pahasti se likaa tuulilaseja ja vaikuttaa pyyhkimien toimintaan."
Penttisen mukaan suolan pysyvyys tienpinnassa tuottaa myös ongelmia. Suolaa käytettäessä tie kuivuu renkaiden alla nopeasti. Jos se ei sokerin takia kuivukaan, tuulilaseihin tulee roiskeita ja märkä tie imee valoa ja vaikeuttaa näkyvyyttä.
Sekä Penttinen että Nystén pitävät kaliumformiaattia liukkauden torjunnassa mielenkiintoisimpana vaihtoehtona. Tänä talvena sen käyttöä laajennetaan 4-5 kohteeseen.
Yksi suolan käytön ongelmista on, että se houkuttelee poroja ja hirviä tielle sitä nuolemaan. Kaliumformiaatin ei uskota maistuvan niin hyvin sarvipäille.
"Kaliumformiaatti on muurahaishapon suola. Jos on lapsena laittanut muurahaispesään tikun ja nuolaissut sitä, tietää miltä kaliumformiaatti maistuu, siis muurahaisen pissalta", kuvailee Taina Nystén.