Systembolagetiin ja Skandiaan liittyvät skandaalit luovat pitkän varjon ruotsalaisen järjestelmän puhtauden ylle.
Ruotsissa ei kaikki ole hyvin. Sen yhteiskuntaelämää ja taloutta järkyttävät suuret tragediat ja skandaalit toinen toisensa jälkeen. Kulunut syksy on todistanut ulkoministeri Anna Lindhin murhan, sen aikana on noussut esiin lahjontasotkuja valtiollisessa alkoholiyhtiö Systembolagetissa ja muuallakin, ja viimeisin järkytys ovat vakuutusyhtiö Skandian johdon tähtitieteelliset väärinkäytökset.
Kaikki nämä ovat toisistaan täysin erillisiä tapauksia, mutta jokainen on vuorollaan nostanut esiin saman kysymyksen: kuinka tällainen on mahdollista Ruotsissa? Maassa, joka on tottunut ajattelemaan itseään avoimuuden ja demokratian kansankotina.
Vastaus on, että peilistä näkynyt kuva on ollut vääristynyt. Usko omaan viattomuuteen onkin ollut pitkälti itsepetosta, ja nyt tuo käsitys on alkanut särkyä pirstaleiksi.
Tämä on traumaattista aikaa, ja voi johtaa Ruotsin käpertymiseen pitkäksi aikaa entistä enemmän sisäänpäin. Maan sisäpolitiikalta vie hyvän tovin toipua eurokansanäänestyksestä, jossa valtiojohdon ja talouselämän yhteinen projekti karahti täysillä kiville kansan selvän enemmistön ollessa toista mieltä.
Samaan aikaan ulkoministeri Anna Lindhin murha vei maalta naisen, jonka varaan johtava sosiaalidemokraattinen puolue oli tulevaisuuttaan pitkälti laskenut, ja pääministeri Göran Persson on syystäkin koko syksyn pitänyt hyvin matalaa profiilia.
Kaiken huipuksi Systembolagetin laaja lahjusskandaali liittyy yhtiöön, jonka johdossa on Perssonin naisystävä Anitra Steen ja johon muukin sosiaalidemokraattisen puolueen koneisto on laajalti kytkeytynyt. Lahjusvyyhti on sotkuinen jo sinänsä, mutta poliittiset kytkennät moninkertaistavat sen kiusallisuuden.
Skandia puolestaan on äärimmäinen - toivottavasti - esimerkki yhtiöstä, jonka toimiva johto oli tyystin sokeutunut omaan ahneuteensa ja jossa mitkään valvontajärjestelmät eivät toimineet. Johto muutti omin luvin bonusohjelmia niin, että pystyi lypsämään Skandiasta itselleen satoja miljoonia kruunuja ylimääräistä rahaa.
Kyseessä on täydellisen epäeettinen, todennäköisesti myös rikollinen toiminta, joka poikii valtavia vahingonkorvausvaatimuksia. Oleellista on kuitenkin se, etteivät yhtiön hallitus tai edes tilintarkastajat pystyneet ajoissa viheltämään peliä poikki.
Skandian johto vahingoitti törkeästi omaa yhtiötään, ja tapaus on täysin verrattavissa Yhdysvalloissa paljastuneisiin talousskandaaleihin, joista tunnetuin esimerkki on Enron. Ruotsin mittakaavassa tämä kaikki syö talouselämän uskottavuutta laajemminkin. Tässä tapauksessa optioiden käyttö johdon palkitsemisjärjestelmänä ei saanut aikaan yhtiön tai sen omistajien etua, vaan ainoastaan siivitti johtajien henkilökohtaista ahneutta.
Johdon palkitseminen tähtitieteellisillä korvauksilla voi johtaa siihen, että sen todellisuudentaju sumentuu, samoin käsitys oikeasta ja väärästä. Skandian opetukset eivät rajoitu vain Ruotsiin, vaikka siellä kuohunta tietysti on suurinta. Skandiassa on vahvasti mukana myös suomalaista omistusta Sampo-konsernin kautta.
Ruotsissa Skandian skandaali on kuitenkin laajempi kuin vain yrityseettinen kysymys. Se liittyy käymistilaan, johon koko maa on ajautunut. Kansankoti natisee traumaattisten kokemustensa keskellä.