Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Suomen ja Ruotsin taloudellinen kehitys oli hyvin yhdenmukaista koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Taloudellinen kasvu oli noin yhden prosenttiyksikön verran nopeampaa kuin euroalueen maissa keskimäärin. Inflaatio pysyi matalana ja oli enimmäkseen hieman euroalueen maiden keskimääräistä inflaatiovauhtia hitaampi.
Molemmilla mittareilla arvioituna naapurukset menestyivät euroalueen maita paremmin. Tämän pohjalta on vaikea sanoa, oliko Suomen päätös mennä mukaan Euroopan rahaliittoon ja Ruotsin ratkaisu jäädä sen ulkopuolelle hyvä päätös vai ei.
Suomi on rahaliiton jäsenenä menestynyt hyvin sen takia, että se on täyttänyt rahaliiton vaatimukset. Näihin kuuluu vakaa hintataso, kurinalainen budjettipolitiikka sekä avoimen talouden, vapaakaupan ja kilpailevien markkinoiden edistäminen. Ruotsi on rahaliiton ulkopuolella menestynyt hyvin, koska myös se on toiminut, kuten kaikkien rahaliiton jäsenten tulisi toimia.
Ruotsin rahapolitiikka on ollut onnistunutta. Keskuspankin itsenäisyys on laajasti hyväksytty, samoin sen asettama matalan inflaation tavoite, joka ei juuri eroa Euroopan keskuspankin hintavakaustavoitteesta.
Valtion menojen kasvun pitämiseksi aisoissa Ruotsissa ryhdyttiin soveltamaan kehysmenettelyä jo vuonna 1997. Ruotsin järjestelmää pidetään Suomen soveltamaa menokehysmallia tiukempana sen takia, että se kattaa suuremman määrän valtion menoja kuin Suomessa ja menokatot määritellään siten, että myös odotettu hintojen nousu joudutaan ottamaan huomioon. Tämä hillitsee myös julkisalojen palkkojen nousua.
Globalisaatiosta hyötyvät eniten ne maat, jotka ovat valmiita hyväksymään siitä seuraavan kilpailun lisääntymisen ja ovat valmiita sopeutumaan sen edellyttämiin muutoksiin. Ruotsi ja Suomi kuuluvat näihin maihin. Pohjoismainen hyvinvointimalli on auttanut sopeutumisessa, koska sosiaaliset suojaverkot tasaavat riskejä yksilöiden kesken.
Ruotsi ja Suomi kohtasivat finanssikriisin ja maailmankaupan romahduksen samalla tavoin. Viennin rakenteen vuoksi maailmankaupan romahdus iski Suomen vientiin rajummin: viennistä yli puolet koostuu investointitavaroista ja elektroniikkateollisuuden tuotteista, joiden kysyntä romahti 2008 lopussa. Tämän vuoksi Suomessa kokonaistuotanto laski enemmän kuin Ruotsissa.
Ruotsin kruunu heikentyi finanssikriisin ja taantuman aikana. Tämä tuki hetkellisesti vientiyritysten kannattavuutta, mutta tuskin ehti vaikuttaa paljoakaan vientivolyymeihin. Ne tippuivat lähes yhtä paljon kuin Suomessa, kun erot viennin rakenteessa otetaan huomioon. Sittemmin kruunu on vahvistunut. Euroissa mitattuna kruunu on nyt jo kalliimpi kuin se oli ennen kriisiä.
Taantumaan saakka Ruotsi ja Suomi kilpailivat aika lailla tasaväkisesti. Nyt Ruotsi on vähintään rinnan mitan edellä, ja etumatka näyttää venyvän. Ruotsin hyvä kunto näkyy julkisen talouden tilassa. Ruotsi pääsee jo tänä vuonna rakenteelliseen ylijäämään. Se tarkoittaa sitä, että siellä ei tarvitse suunnitella leikkauslistoja tai verojen korotuksia velkaantumisen katkaisemiseksi. Velkasuhteen ennustetaan kääntyvän uudelleen laskuun tänä vuonna.
Suomen julkinen talous on puolestaan vajonnut rakenteelliseen alijäämään. Se merkitsee sitä, että alijäämä ei sula pois suhdannenousun myötä. Siksi Suomessa on pakko puhua julkisten menojen kasvun hillitsemisestä ja verojen nostamisesta. Ruotsiin verrattuna Suomen haittana on myös heikompi demografia, mistä syystä ikääntymisen vaikutukset julkisiin menoihin alkavat toteutua aiemmin ja voimakkaampana kuin Ruotsissa.
Ruotsissa kokonaistuotanto on jo nyt noussut taantumaa edeltäneelle tasolle, niin myös työllisyys. Suomessa ollaan vielä selvästi vuoden 2007 tasojen alapuolella. Ennusteiden mukaan Ruotsi kasvaa lähivuosina vajaan yhden prosenttiyksikön verran nopeammin kuin Suomi. Viidessä vuodessa siitä kertyy reilu etumatka.
Suomessa on perinteisesti puhuttu työpaikkojen lisäämisestä. Ruotsissa keskustelu on keskittynyt työvoiman tarjontaan. On haettu keinoja, jotka lisäävät työhön osallistumista ja kannustavat lisätyöntekoon. Keinoja ovat ansiotulovähennys - joka meillä jo on -, työttömyys- ja sairausvakuutusjärjestelmien uudistukset - joita meillä olisi pidetty heikennyksinä -, kotitalouspalvelujen edistäminen, sosiaalivakuutusmaksujen alentaminen ja veroasteikkomuutokset.
Ruotsi on meitä edellä myös palkanmuodostuksessa, sillä palkoista sovitaan suurelta osalta paikallisesti. Tämän aikaansaama mikrojoustavuus edistää tuottavuutta, koska se kannustaa ihmisiä hakeutumaan oikeisiin tehtäviin. Teollisuuden palkkasopimukset toimivat ankkurina muille aloille. Teollisuudessa palkkamalttiin kannustaa kilpailukyvyn säilyttäminen. Siihen kannustaa myös se, että ylisuurten korotusten tiedetään johtavan inflaatioon. Siitä seuraa, että inflaatiotavoitetta ajava itsenäinen keskuspankki alkaa nostaa korkoja. Tällainen kurielementti meiltä puuttuu.
Ruotsin valtiovarainministeriössä on arvioitu, että työn tarjontaa lisäävillä rakenteellisilla uudistuksilla työllisyyttä voidaan muutaman vuoden aikana pysyvästi nostaa 5-6 prosenttiyksiköllä ja kokonaistuotantoa 4-5 prosenttiyksiköllä. Nämä eivät ole pieniä lukuja. Jos ne toteutuvat, Ruotsin etumatka meihin verrattuna venyy entisestään. Ehkä meidän olisi taas aika alkaa ottaa oppia länsinaapurista.