Ruotsi aikoo lähivuosina olennaisesti vahvistaa puolustustaan, jonka kehittäminen jäi välillä rempalleen. Suomella on Ruotsin kumppanina erityisasema. Merkkinä tästä on suunnitelma Suomen tueksi kriisissä lähetettävästä prikaatista.
Ruotsin puolustusoppi muuttui merkittävästi noin vuosikymmen sitten. Asevelvollisuusarmeijasta päätettiin luopua ja siirtyä pieneen ammattiarmeijaan.
Näiden ja jo aiemmin tehtyjen supistusten taustalla oli oletus, jonka mukaan perinteinen eli käytännössä Venäjän uhka oli pysyvästi heikentynyt. Puolustusvoimien keskeiseksi tehtäväksi määriteltiin kansainvälinen kriisinhallinta.
Näistä päätöksistä alettiin kuitenkin perääntyä muutama vuosi sitten. Silmiä aukaisivat Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa sekä Venäjän kasvava varustautuminen ja operointi myös Itämeren piirissä.
Tiistaina Ruotsissa julkistettu uusi puolustuspoliittinen toimintaohjelma vuosiksi 2021–2025 on jatkumoa uudelleenarvioinnille. Raportissa on iso joukko esityksiä, joiden avulla Ruotsi vahvistaa kykyään vastata mahdolliseen hyökkäykseen.
Ohjelmatyön vetäjä, entinen puolustusministeri Björn von Sydow arvioi jopa, että esitettyjen toimien toteutus vahvistaisi Ruotsin puolustusta merkittävämmin kuin kertaakaan sitten 1940-luvun.
Yli 350-sivuinen raportin painoarvoa lisää se, että kyseessä on parlamenttipuolueiden yhteisen työn tulos. Raportti tosin jätettiin riitaisasti, mutta erimielisyydet eivät niinkään koskeneet toimia kuin niiden rahoitusta.
Keskeisiin esityksiin kuuluu muun muassa asevelvollisten määrän kasvattaminen 3 000:sta 8 000:een vuodessa, hävittäjien määrän lisääminen, yhden uuden sukellusveneen hankinta ja neljän uuden rykmentin perustaminen. Näistä ainakin yksi tulisi Pohjois-Ruotsin Arvidsjauriin.
Sodan ajan henkilövahvuus nousisi puolestaan 60 000 henkilöstä 90 000:een. Vertailukohtana kannattaa huomata, että Suomen nykyinen sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta.
Suomen ja Ruotsin puolustusten vahvistuva kytkös näkee ohjelmassa korostuneesti. Konkreettisin osoitus tästä on ajatus 5 000 hengen prikaatista, jonka Ruotsi lähettäisi Suomen avuksi kriisin tai sodan aikana, "jos osapuolet näkevät sen tarkoituksenmukaiseksi".
Suomen reservin kokoon nähden kyse ei toki ole henkeäsalpaavan suuresta joukosta. Olennaista on myös se, mikä olisi joukon todellinen toimintakyky ja varustus.
Silti ehdotus on esimerkki siitä, mitä yhteistyö voisi tosipaikassa olla. Ruotsin näkökulmasta taustalla on tietenkin koko ajan se näkymä, että jos hyökkääjä on Venäjä, osallistuminen Suomen puolustukseen on myös Ruotsin puolustamista.
Merkillepantavasti raportissa myös todetaan, että Ruotsin puolustusyhteistyöllä Suomen kanssa on erityisasema.
Ruotsin jo aiemmin tekemä olennainen varaus kuitenkin on, että yhteistyötä ei viedä puolustusliiton vaiheeseen. Maan tahdonilmausten todellinen painoarvo mitataankin vasta pahan päivän tullen.
Vaikka luottamussuhde maiden välillä on nyt vahva, Suomen ei ole syytä kriiseissä liiaksi nojautua Ruotsin sotilaallisen ja poliittisen tuen varaan. Merkittävin poliittinen tuki tulee EU:sta.