Ylioppilaskirjoituksissa käytetään tänä keväänä ensimmäisen kerran uutta tutkintomallia, joka jättää kokelaille entistä enemmän valinnan varaa. Vain äidinkieli on aine, jota ei voi välttää millään keinolla. Muista aineista voidaan koota yhdistelmiä, joista voi maun mukaan painottaa kieliä tai matemaattisia aineita.
Valinnaisuuden lisääminen on ollut paikallaan. Tällainen uudistus jättää kuitenkin entistä enemmän vastuuta oppilaalle itselleen, kuten jo koko siirtyminen kurssimuotoiseen lukioon on tehnyt. On osattava olla yrittämättä mahdottomia, mutta on myös osattava pitää rima riittävän korkealla.
Ennen tutkinnon uudistusta keskusteltiin ennen muuta ruotsin kielen asemasta. Muu valinnaisuuden lisääntyminen jäi vähemmälle huomiolle. Ruotsin puolustajat pelkäsivät, että pakollisen ylioppilaskirjoituksen poistuminen romahduttaisi kiinnostuksen kieltä kohtaan, vaikka sen opetuksessa kouluissa ei sinänsä muutoksia tapahtunutkaan.
Ensimmäiset merkit viittaavat Helsingin Sanomien kokoamien tilastojen mukaan siihen, että ruotsin kielen kirjoittajien määrä vähenisi keväällä runsaalla kymmenellä prosentilla. Se on jo tuntuva luku, mutta lopullisia johtopäätöksiä ei sen perusteella vielä voi tehdä. Kirjoituksia kun voi nykyään hajauttaa eri ajankohtiin.
Hallitus on sopinut kuuden vuoden päähän välitarkastuksen, jossa pohditaan uudistuksen vaikutuksia. Kuusi vuotta on koulumaailmassa pitkä aika, varsinkin jos kehitys näyttää ongelmalliselta - ja ruotsin kielen kirjoittajien määrän selvä väheneminen olisi ongelma.
Nyt käytössä oleva malli tarjoaa mahdollisuuden niille, jotka eivät kerta kaikkiaan usko ruotsia jatkossa tarvitsevansa tai joille kielet ylipäätään ovat vaikeita. Sellainen valinnan vara on hyvä olla olemassa. Mutta sekä yleinen että oppilaiden yksityinen etu on, että mahdollisimman moni ikäluokasta kirjoittaisi ruotsin kielen.
Ruotsin taito on Suomessa perustellusti edellytys moniin ammatteihin. Lisäksi toisen kotimaisen kielen puolesta puhuvat vahvat kulttuuriset ja historialliset syyt. Lukiolaiselta on lyhytnäköistä sulkea itse ovia edestään, mutta tuossa iässä ei vielä aina ole kykyä perusteelliseen harkintaan tulevaisuudesta.
Tämän vuoksi on tarpeen seurata tarkasti, millä tavoin tutkintouudistus käytännössä vaikuttaa. Ruotsin kirjoittajien määrän pieni notkahdus ei ole erityinen huolen aihe, mutta tuntuva pudotus olisi jo sellainen.
paakirjoitus@kaleva.fi