Suomen ja Ruotsin yhteistyö on vähitellen noussut Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisten teemojen joukkoon. Myös nykyisen hallituksen ohjelmassa on konkreettinen maininta puolustusyhteistyön syventämisestä Ruotsin kanssa.
Ruotsi-yhteistyötä on pitänyt useaan otteeseen esillä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Uudenvuoden puheessaan hän muistutti tiivistyvän sotilaallisen yhteistyön sujuvan hyvin. Hänen mielestään maat voivat tehdä yhdessä vielä enemmän.
Kun Ruotsin ja Suomen puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö tapasivat tämän viikon alussa Helsingissä, esillä olivat esimerkiksi satamien ja lentotukikohtien yhteiskäyttö, yhteiset rannikkojääkärit ja yhteiset harjoitukset. Jo aiemmin esiin on nostettu muun muassa materiaalihankinnat.
Keskeinen tekijä vahvistuvan yhteistyön taustalla on Itämeren alueen turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos ja Venäjän sotilaallisen toiminnan kiihtyminen. Ruotsi on jo vääntänyt omaa puolustusstrategiaansa kansainvälisistä tehtävistä takaisin oman maan suojelun suuntaan.
Ruotsi esimerkiksi päätti palauttaa strategisesti tärkeälle Gotlannin saarelle vakinaisen joukko-osaston. Ensi vuonna Ruotsi pitää suurimman sotaharjoituksensa yli 20 vuoteen. Suomi on kutsuttu mukaan.
Venäjän läheisyyden ohella Suomea ja Ruotsia yhdistää se, ettei kumpikaan kuulu Natoon. Kumpikin on kuitenkin järjestön erityiskumppaneita.
Kummallakin maalla on yhteistoimintaa Yhdysvaltain kanssa. Suomessa tosin puhutaan julkisuudessa lähinnä materiaaliyhteistyöstä, kun Ruotsilla USA-yhteistyö on selvä, vahva poliittinen linjaus.
Muitakin painotuseroja on. Kun Ruotsi pitää avoinna mahdollisuutta tukea tarpeen tullen sotilaallisesti Baltian maita, Suomi muistuttaa tehtävän kuuluvan Natolle.
Suomelle sotilaallisen yhteistyön laajentaminen Ruotsin kanssa on perusteltua. Lähiaikoina toteutuva askel on, että Suomen lainsäädännössä tehdään mahdolliseksi yhteistyö kriisitilanteissa myös maan rajojen ulkopuolella.
Suomessa on tarpeen muistaa, että yhteistyössä ei voi vain odottaa saavansa. Suomella olisi velvollisuus tulla Ruotsin avuksi, jos se esimerkiksi joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Presidentti Niinistö on puhunut Suomen turvallisuuspolitiikan neljästä pilarista. Ensimmäinen on oma puolustuskyky, toinen länsikumppanuudet EU:n, Ruotsin, Naton ja Yhdysvaltojen kanssa, kolmas hyvät suhteet Venäjään ja neljäs YK ja muut kansainväliset yhteisöt. Ruotsi on siis vain osa verkkoa mutta sidos, joka vahvistuu.
Suomen ja Ruotsin välille on esitetty jopa puolustusliittoa. Siihen ei kannata kiirehtiä, mutta tien päässä se voi olla.
Suomi-yhteistyö on näkyvästi esillä ruotsalaiskeskustelussa, ja se on saanut laajaa kannatusta. Myös Suomessa yhteistyön vahvistamisella on laajempi kannatus kuin esimerkiksi Nato-jäsenyydellä. Toinen ei kuitenkaan sulje pois toista.
Pääkirjoitus