Pääministeri Göran Persson on hieman odottamatta joutunut paniikkiin, kun hänen strategiansa 14. syyskuuta järjestettävän Emu-kansanäänestyksen kampanjassa on kokenut haaksirikon. Nyt hän yht'äkkiä heittäytyy itse mukaan keskusteluun kolme kuukautta suunniteltua aikaisemmin. Halusipa pääministerikollega Anneli Jäätteenmäki sitä tai ei, hänestä on tullut tervetullut väline eripuraisen hallituksen kamppailussa ruotsalaisten taivuttamiseksi äänestämään Emun puolesta.
Suhteitaan aateveli Paavo Lipposen suuntaan Persson ei missään vaiheessa saanut lämpimiksi eivätkä miesten välit parantune jatkossakaan, kun nämä kaksi pohjoismaista sosiaalidemokraattista johtajaa näyttävät kumpikin haluavan EU:n presidentiksi, mikäli unionin tulevaisuuskonventti nyt odotusten vastaisesti haluaa sellaisen.
Perssonin on epäilemättä helpompi viitata Suomen menestykseen Jäätteenmäen nimissä kuin silloin, jos Lipponen olisi edelleen ruorissa. Suomi-korttia tullaan epäilemättä käyttämään ahkerasti niiden vajaan neljän kuukauden aikana, jotka äänestykseen on vielä aikaa.
Persson on viime aikoina kokenut monia vakavia takaiskuja - hänen epävarmat lausuntonsa Irakin sodasta tai hänen voimakas myötätuntonsa Israelia kohtaan Lähi-idän kriisissä. Jos hän häviäisi vielä Emu-kansanäänestyksenkin, se murskaisi hänen mahdollisuutensa Lipposta vastaan Euroopan näyttämöllä tai ainakin vähentäisi niitä.
Emu-esimerkkinä
Suomi
Göran Persson otti Jäätteenmäen vastaa ylitsevuotavan lämpimästi, kun tämä viime viikolla tuli Ruotsiin pääministerikautensa ensimmäiselle vierailulle. Puolituntisessa lehdistötilaisuudessa Persson ylisti Suomen taloudellista menestystä - että euro on eduksi maan taloudelle.
Voi sanoa, että Jääteenmäki tuli Perssonin kannalta henkisesti vaikealla hetkellä. Uusien katastrofaalisen huonojen mielipidemittaustulosten mukaan puolet ruotsalaisista vastustaa ns. kolmannen askelen ottamista EU-yhteistyössä. Perssonilla oli sitä paitsi muutenkin mieli täynnä Emu-huolia erityisesti sosiaalidemokraattien omien rivien aiheuttaman levottomuuden takia.
Persson itse kannattaa Emua ja on jopa korostanut hallituksenkin olevan valuuttauudistuksen kannalla. Mutta tosiasiassa ainakin kolme vaikutusvaltaista ministeriä on sitä vastaan.
Heidän kimppuunsa Perssonin on vaikea käydä, joten hän on pakottanut kaksi ei-kampanjaan mukaan lähtenyttä valtiosihteeriä vetäytymään siitä. Valtiosihteereitä, jotka kumpikin sattuvat olemaan naisia, on kielletty toimimasta. Sen jälkeen kaksi ministeriä lupasi pitää asiassa matalaa profiilia.
Perssonin epätavallinen vaatimus
Lisäksi Persson on esittänyt sellaisen perin epätavallisen vaatimuksen, että jokaisen jossakin johtavassa asemassa olevan puolueen jäsenen täytyy ilmoittaa etukäteen, jos hän aikoo lähteä mukaan ei-kampanjaan.
Erittäin vahvaa elinkeinoministeri Leif Pagrotskya Persson ei sitä vastoin ole saanut vaiennetuksi. Paitsi että Pagrotsky on kyvykäs henkilö, hän on myös suosittu sellaisissakin piireissä, jotka eivät perinteisesti ole kiinnostuneita elinkeinoelämään liittyvistä kysymyksistä.
Lisäksi elinkeinoministeri esittää Emu-yhteistyötä kohtaan voimakkaampaa arvostelua kuin kukaan ei-puolen väittelijöistä konsanaan.
Hänen mukaansa valuuttayhteistyö on rakennettu täysin väärin ja EU-yhteistyö yleensäkin on aivan liian suljettua. Hän kannattaa "joustavuutta federalismin sijaan" ja käyttää useita helposti sulavia klassisia vasemmistolaisia argumentteja, kun taas esimerkiksi keskustapuolueen kritiikissä puhutaan siitä, että ajankohta on väärin valittu ja kannatetaan "odota ja katso" -linjaa.
Persson, jonka vahvana puolena on ollut nimenomaan strateginen ajattelu, on selvästi ymmärtänyt ei-puolen väärin ja aliarvioinut sen voiman. Hän oli pitkään hyväntuulinen ja säteilevän jalomielinen oman puolueensa Emu-vastustajia kohtaan.
Perssonin aikataulukin on pettänyt pahasti. Aikaisemmin hän julisti itsevarmana, ettei hän lähtisi mukaan Emu-kampanjaan ennen kuin elokuussa, jolloin hän pitää perinteisen kesäpuheensa kotiseudullaan Katrineholmin lähellä.
Mutta jo heti vapun jälkeen hän heittäytyi valtiopäivillä väittelyyn kansanpuolueen Lars Leijonborgin kanssa.
Persson todellakin haluaa järjestystä riveihin, eikä vain omassa puolueessaan, vaan myös perinteisten vastustajiensa eli porvaripuolueiden riveissä, joissa kaikissa on Emua vastustavia ryhmittymiä.
Viime vuonna Persson oli kansanäänestyksen suhteen erittäin itsevarma ja tähdensi, että jos ei-puoli voittaa, pidetään toinen kansanäänestys ja vielä sittenkin toinen, kunnes tulokseksi saadaan kyllä. Tämän lausuntonsa Persson on joutunut katkerasti nielemään ja nyt hän sanoo, ettei uusia kansanäänestyksiä tulla järjestämään hänen kaudellaan, jonka on määrä jatkua vuoden 2006 vaaleihin saakka.
Tämä voidaan tulkita selväksi erouhkaukseksi, mikäli kansa ei halua nousta Emu-junaan, ja spekulaatiot käyvät jo täysillä ylimääräisen puoluekokouksen ympärillä, joka on ilmoitettu järjestettävän ensi vuonna.
Moni asia viittaa siihen, että Persson saattaa erota sen yhteydessä. Hän joutuu lähtemään joko epäonnistuneen kansanäänestyksen jälkeen tai sitten siksi, että se meni hyvin.
Mutta silloin häntä odottaa joku kansainvälinen tehtävä. Kyllä-äänten voittokin aiheuttaa kuitenkin sisäpoliittisia ongelmia, koska kansakunta tulee olemaan asiassa syvästi eripurainen. Emua kannattavan linjan voitosta saattaa siis tulla ns. Pyrrhoksen voitto eli liian kallis.
Nyt pitäisi kyllä-puolen tueksi löytää helposti käsitettäviä perusteita. Vaikeasti käsitettävät taloudelliset ennusteet eivät enää riitä. Uusia perusteita saatetaan saada siitä, että monet äärijärjestöt niin oikealla kuin vasemmallakin taistelevat nyt Emua vastaan.