Poliitikkojen päät ilmestyvät kotiin harva se ilta. Mitä jos ovikello soisi ja kaksi puoluejäsentä kerrankin kysyisi, mitä kansalaisena odotat poliitiikalta. Istuisitko juttelemaan? Laittaisit maailman tärkeysjärjestykseen. Listaisit, mitä toivot eniten tulevaisuudelta tai pahiten pelkäät Suomessa. Kertoisit, mitä muuttaisit lähiympäristössäsi.
Eipä Suomen kohtalo – kuluneella viikollakin on puitu budjettia ja eläkeuudistusta – taida liikuttaa. Kuka tietää, vaikka vieraat aivopesisivät. Vielä omalla sohvalla.
Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat ottaneet ovenrivatkin aseiksi. Äänestäjien kuuntelu alkoi jo hyvissä ajoin eurovaalien alla. Jalkautumisen lisäksi puoluetovereita värvättiin soittamaan kansalle. Liike tarttui, kilpailijatkin kokoontuivat kotipihaan näytille vaalivuoden aluksi.
Syyskuun puolivälissä Ruotsissa käydään valtiopäivävaalit. Demareiden ennakoidaan lyövän punavihreän kolmikon voimin nelikon eli keskustaoikeiston allianssin. Opposition etumatka on keskikesästä kaventunut, mutta on edelleen kymmenen prosentin luokkaa.
”Todellisia ongelmia todellisten ihmisten elämässä”, sosiaalidemokraattien kampanjapäällikkö Jan Larsson sanoo keinoista, joilla on määrä lyödä kaksi kautta hallinnut pääministeri Fredrik Reinfeldt. Hän teki vuonna 2010 historiaa, sillä oikeisto ei ole pysynyt Ruotsissa vallassa yhtä kautta pitempään.
Työväenpuolueet etsivät uutta virettä ympäriinsä. Ennen niin itseriittoinen vasemmisto on ahdingossa jo kolmesti hallitusta muokanneessa Ranskassa, Englannissa kuin Suomessakin.
Olisiko Ruotsista pölyttäjäksi? Larsson toimi demaripääministeri Göran Perssonin joukoissa. Paluun hän teki Nordean konserni-identiteetin johtajan pallilta.
Punatukkainen ideologi laati analyysin: ”Puolue on hyvä keksimään ongelmia, joita ihmiset eivät näe”. Larssonille politiikka on sitä, että kerrotaan, ”minkälaisessa maassa lapset kasvavat ja ihmiset vanhenevat”.
Joten demarit tarjoavat uutta yksinkertaisuutta. He luovat me-henkeä ja tuulettavat perinteistä puolueimagoa verkossa värikkään naivistisin piirroksin, joista voi lukea ohjelmatavoitteet: lisää varoja vaikkapa bioenergiaan 25 000 työpaikan perustamiseksi, koululaitokseen ja hyvinvointiin.
Onnistumisen edellytys on juureva puheenjohtaja Stefan Löfven. Kun hänet nimitettiin, jo kohosivat kannatusluvut. Hän on täydellinen tavis, johon kansa voi samaistua. ”En voisi kuvitella parempaa”, Larssen ihasteli keväällä suomalaistoimittajille.
Valovoimaa entinen metallin ay-pomo saa vasta kaksi viikkoa sitten rinnalleen ilmestyneestä entisestä EU-komissaarista ja YK-erikoislähettiläästä Margot Wallströmistä. Hän sopisi vaikka ulkoministeriksi.
Ruotsin talous takkuaa, raportoi Ruotsin Suhdanneinstituutti. Vienti tökkii naapurissakin, mutta Ruotsissa menee edelleen Suomea paremmin. Jopa kulutus vetää toistaiseksi, ovathan porvarit pudottaneet tuloveroja kaikin voimin. Valtionvajekin pitäisi saada kuriin vuoteen 2018 mennessä.
Silti ilmassa väreilee epämääräinen tunne siitä, että kansa kaipaa muutosta.
Porvareita vaivaa näkymättömyys. Reindfeldt tuntuu jopa pakoilevan teemoja. Keskiviikkona pääministeri torjui Ruotsin television kutsun koulukeskusteluun ja lähetti Löfvenin kärvistettäväksi opetusministerin.
Ruotsi suoriutui pohjalukemin Pisa-testistä. Tilanne kouluissa on demarien kovin lyömäase hallitusta vastaan. Nuoriso tarvitsee paremman koululaitoksen, joten demarit palkkaisivat 6 000 kouluavustajaa. Porvarit taas palauttaisivat opettajien arvostuksen roimalla palkankorotuksella ja ajaisivat työrauhaa käytösnumerolla lukioon asti.
Näin pitkälle on tultu. Hyvinvoinnin mallivaltio joutuu käymään kauppaa koulutuksesta.
Kolumni