Ruotsin oli jäsenyytensä alkuvaiheissa vaikea löytää luontevaa paikkaansa Euroopan unionissa yleensä ja Suomeen verrattuna erityisesti. Asetelma alkoi tosissaan muuttua vasta hyvin menneellä puheenjohtajakaudella vuoden 2001 alkupuoliskolla.
Sen jälkeen kun oma paikka on löytynyt, Ruotsin EU-politiikkaan on alkanut tulla sävyjä, jotka viittaavat siihen, että Suomen ja Ruotsin on pidemmän päälle entistä vaikeampi löytää yhteistä säveltä unionipolitiikkaansa. Puheille yhteispohjoismaisesta blokista on entistä vähemmän perusteita. Se on ymmärrettävää, mutta samalla valitettavaa. Pienet jäsenmaat tahtovat muutoinkin jäädä suurten jalkoihin. Pohjoismaisen EU-blokin olemattomuudesta todistaa myös Tanskan antama tuki presidenttihankkeelle.
Tuorein esimerkki on pääministeri Göran Perssonin kanta EU:n presidenttiin. Ruotsi tukee Ranskan ja Saksan yhteisehdotusta, että EU-johtajista koostuvalle neuvostolle valittaisiin nykyisen kiertävän puheenjohtajamaajärjestelmän korvaava presidentti 2,5-5 vuodeksi. Persson tosin puhuu neuvoston puheenjohtajasta. Asia on silti sama.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja näki Yleisradion haastattelussa Perssonin kannanotoissa jäänteitä maan menneiltä suurvalta-ajoilta. Havainto on osuva. Ruotsi on asettautunut EU:lle presidenttiä ajavien suurten jäsenten riviin, vaikka se ei täytäkään sinne kuuluvien tunnusmerkkejä.
Suomen ja Ruotsin EU-politiikassa on ollut jo pidempään yksi perustavanlaatuinen ero. Ruotsi tukee hallitustenvälisyyteen perustuvaa unionimallia. Useimmat pienet jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna, pitävät komission keskeistä asemaa korostavaa yhteisömenetelmää parempana. Ne näkevät, että mitä vahvempi komissio, sitä parempi pienille jäsenmaille.
Ruotsi vastustaa Ranskan ja Saksan yhteisehdotuksen toista puolta eli komission puheenjohtajan valintaa EU-parlamentissa. Se on taas rusinan ottamista pullasta. Komission johtajan aseman vahvistaminen on Saksan haluama hinta tuesta presidentin viralle. Oltiinpa yhteisehdotuksesta mitä mieltä tahansa, Ranskan ja Saksan yhteisen tahdon toteutumista lienee vaikea torpetoida täysin.
Jos Suomen hallituspohja vaihtuu eduskuntavaalien jälkeen, painopiste saattaa siirtyä Suomenlahden tälläkin puolen hallitusten välisyyttä korostavaan suuntaan. Sen sijaan Suomen kriittinen asenne EU:n presidenttiä kohtaan ei hevin muutu, olipa hallituksen väri mikä hyvänsä. Suomen ja Ruotsin näkemysero kumpuaa historiasta.
paakirjoitus@kaleva.fi