Ruotsin hallituksen tällä viikolla valtiopäiville esittelemässä valtion ensi vuoden budjetissa mielenkiintoisinta on se, miltä kansankodin budjettipolitiikka ja talouden tosiasiat näyttävät verrattuina Suomeen.
Suurin ero liittyy työttömyyteen. Ruotsin työttömyysaste pyörii nyt runsaassa viidessä prosentissa, ja sen ennustetaan laskevan viiden prosentin pintaan. Suomessa vastaava lukema on noin kahdeksan prosenttia.
Työllisyysaste on Ruotsissa pienestä laskusta huolimatta edelleen peräti noin 77 prosenttia kun taas Suomessa se on lähes kymmenen prosenttiyksikköä matalampi. Ruotsin tavoite on nostaa työllisyysaste eli työssä käyvien työikäisten määrä peräti 80 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä. Suomen virallinen tavoite on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä.
Toinen merkittävä ero naapurusten välillä löytyy siitä, miten tuloverokevennykset aiotaan kohdentaa. Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus aikoo suunnata verokevennykset ennen kaikkea pieni- ja keskituloisille. Suomessa punamultahallitus pitää tuloneuvottelujen alla verokevennysten tason pimennossa, mutta niitä on lupailtu kaikille tuloluokille.
Suomessa enemmistöhallituksen budjettiesitys tullee hyväksytyksi eduskunnassa pääosiltaan kutakuinkin sellaisenaan. Göran Perssonin vähemmistöhallitus joutui hakemaan muilta puolueilta ennakolta tukea. Sitä löytyi demareista vasemmalla olevasta vasemmistopuolueesta ja ympäristöpuolueesta. Puolueet tekivät budjettisopimuksen 10. syyskuuta. Ei ihme, että tukipuolueet ovat jakaneet budjetille kehuja kun taas porvarillisten oppositiopuolueiden kommentit ovat olleet hyvinkin happamia.
Porvarillisen opposition kritiikki kohdistuu etenkin siihen, että vaikka Ruotsin taloudelle ennustetaan tälle ja ensi vuodelle vähintään kolmen prosentin kasvulukuja, Perssonin hallitus rahoittaa kasvavia budjettimenoja ottamalla ensi vuonna peräti seitsemän miljardia euroa lisää velkaa. Myös monet ekonomistit arvostelevat budjettia juuri siitä, että taloutta elvytetään samaan aikaan kun sen käyrät näyttävät jo muutenkin ylöspäin.
Suomesta katsottuna Ruotsin löyhäkätisenä jatkuva budjettipolitiikka on mahdollista muutamasta syystä. Perimmäinen syy on kansankodin perusvauraus. Vaikka valtion budjetti on alijäämäinen, eläkerahastot ja myös kuntasektori ovat vahvasti ylijäämäisiä. Toiseksi Ruotsin vientiteollisuus nojaa laajemmalle pohjalle kuin Suomessa.
paakirjoitus@kaleva.fi