Sotavuosien 1939-45 tutkimuksessa on Suomessa päästy vakuuttaviin tuloksiin, mutta joskus tutkimusta ovat vaivanneet myös ongelmat: milloin huterat päätelmät, milloin tarkoituksenmukaiset tulkinnat. Jälkimmäiseen joukkoon sijoittui ajopuuteoria, joka pitkälle 1960-luvulle eli Suomessa vallitsevana tulkintana siitä, miten maa joutui jatkosotaan. Jo vuosia sitten teoria romuttui.
Puhtaasti huterien päätelmien joukkoon kuuluvat sen sijaan ruotsalaisen Henrik Arnstadin näkemykset Suomen jatkosodasta. Arnstad on käsitellyt teemaa uudessa kirjassaan, ja hän levitti samoja väitteitä keskiviikkona tukholmalaisen Svenska Dagbladet -lehden artikkelissa nimeltä "Suomi valehtelee natsismista".
Arnstad katsoo esimerkiksi, ettei Suomi ole myöntänyt liittosuhdettaan Saksan kanssa ja että Suomen johto aiheutti "opportunistisella ja rikollisella hyökkäyssodallaan turvallisuuspoliittisia uhkia Ruotsille". Presidentti Rytiä kirjailija kuvaa sotarikolliseksi. Samoin hän väittää, että Suomi on vaiennut Itä-Karjalan vankileireistä, joissa nääntyi 3 000 ihmistä.
On sinänsä tervetullutta, että vanhan alusmaan vaiheet kiinnostavat Ruotsissa. Joskus kauempaa näkee paremmin ja uskaltaa sanoa enemmän. Näinhän oli 1970-luvullakin, jolloin Suomessa kieltäydyttiin tunnustamasta sitä, mikä ulkoa oli helppo havaita: Neuvostoliiton vavahduttavan suurta vaikutusta Suomen ratkaisuihin.
Arnstad on kaivanut esiin monia lähteitä ja nostelee esiin teoriaansa tukevia lainauksia sodan ajan suomalaispoliitikoilta ja -sotilailta. Valitettavasti työ on kuitenkin jäänyt puolitiehen ja päätelmät hatariksi myös nykyhetken osalta. Esimerkiksi Itä-Karjalan vankileirien karmeus ei ole Suomessa enää uutinen, Ryti tuomittiin sotasyylliseksi, koska Neuvostoliitto siihen pakotti, mutta ei silloinkaan sotarikolliseksi.
Liittolaisuus natsi-Saksan kanssa on Suomessa kieltämättä ollut vaikeasti selitettävä asia, ja täällä onkin puhuttu aseveljeydestä. Liittosopimuksen sen sijaan torjui Ryti kolmesti.
Puskurivaltio Suomen suojassa Ruotsi pystyi samanaikaisesti myymään rautamalmia ja kuulalaakereita Saksaan ja sallimaan saksalaisten kauttakulun Norjaan.
Heikoimmillaan Arnstadin perustelu on kohdassa, jossa hän moraalista varmuutta puhkuen toteaa: "Humanistina kieltäydyn hyväksymästä väitettä, että (Suomen) taistelu natsi-Saksan puolesta oli millään tavalla myönteistä Ruotsille ja demokratialle".
Ylevää, muttei järin tieteellistä argumentointia.
paakirjoitus@kaleva.fi