Ingmar Bergmanin kuolema ei tullut ruotsalaislehdille yllätyksenä, sillä vain hetki suru-uutisen jälkeen lehtien internetsivuille ilmestyi pitkiä mestariohjaajan muistokirjoituksia.
-- Hänen mukanaan on päättynyt suuri, tuskin yliarvostettavissa oleva kappale ruotsalaista kulttuurihistoriaa; hämmästyttävä, lähes vulkaaninen, taukoamattomasti työskentelevä luomisvoima, jonka tuotokset kattavat alleen yli puoli vuosisataa, kirjoittaa Bergman-tutkija Maaret Koskinen Dagens Nyheterissä.
Svenska Dagbladetin Carl-Johan Malmbergin mukaan Bergman on kaikkien aikojen suurin vaikuttaja ruotsalaisessa elokuvassa ja teatterissa. Hän kiistää syytteet, että Bergman olisi ollut sisäänpäinkääntynyt, eksklusiivinen ja elitistinen taiteilija.
-- Mikään ei voisi olla enempää väärässä. Bergmanille taide oli aina kommunikaatiota, vaikkakin se oli usein häikäilemättömän subjektiivista, Malmberg kirjoittaa.
Koskinen ja Malmberg aloittavat molemmat muistokirjoituksensa viittaamalla elokuvaan Seitsemäs sinetti, jossa mustaan viittaan pukeutunut ja viikatetta kantava Kuolema on keskeinen hahmo.
-- Kuolema on käärinyt Bergmanin viittaansa, otsikoi Koskinen kirjoituksensa.
"Bergmania ei ymmärretä kotimaassaan"
Iltapäivälehtien internetsivut täyttyivät näyttelijöiden ja muiden yhteistyökumppanien muistosanoista, lukijoiden keskustelukommenteista ja äänestyksistä, joissa valittiin Bergmanin parasta elokuvaa. Ylivoimaisesti eniten ääniä näytti saavan Fanny ja Alexander, kakkoseksi nousi Seitsemäs sinetti.
Elämäkerrallisen dokumenttielokuvan Bergmanista ohjannut Marie Nyreröd arvioi, että Ruotsissa ei täysin ymmärretä Bergmanin mainetta ulkomailla. Nyrerödin mielestä Bergman on Ruotsin suurin "kulttuurivientituote".
-- Kun olen näyttänyt dokumenttejani ulkomailla, Venäjällä, Argentiinassa ja Brasiliassa, olen huomannut, että hän on suurempi muissa maissa kuin Ruotsissa, Nyreröd sanoi uutistoimisto TT:lle.
Bergmanin kanssa viime vuosina runsaasti työskennelleen Nyrerödin mukaan Bergman oli vielä viime kesänä pirteä ja aktiivinen, mutta viime syksynä tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen hän ei palannut enää entiselleen.
Nyrerödin mukaan Bergman pelkäsi kuolemaa, mutta samalla uskoi, että kohtaa kuolemansa jälkeen viimeisen puolisonsa Ingrid von Rosenin.
-- Hän nukkui pois rauhallisesti kotonaan omassa sängyssään. Se oli paras vaihtoehto, Nyreröd sanoi.