Pohjoismainen yhteistyö on ollut miltei pelkkää sananhelinää, kun EU:n tasolla on keskusteltu maatalouden edellytyksistä. Ruotsista ovat nyt liikkeellä voimat, jotka yrittävät viedä Suomen maataloudelta oikeuden niin sanottuun 141-tukeen. Tähän ikävään mutta täysin todelliseen tilanteeseen viittasi maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Kalevan haastattelussa sunnuntaina.
Moni Suomen maatalouden puolesta Brysselissä lobbaava arvioi, että kyseessä on yksinkertaisesti ruotsalaisen maatalouden ja alan teollisuuden halu päästä yhä laajemmin Suomen markkinoille. Osatekijänä voi olla kateus siitä, että Suomi huomasi EU:n jäsenyysneuvotteluissa varata itselleen oikeuden maksaa kansallisia tukia, mitä ruotsalaiset puolestaan eivät tehneet. On kuitenkin muistettava, että Ruotsin maatalouden edellytykset ovat huomattavasti paremmat kuin meillä. Ruotsin merkittävimmät maatalousalueet sijaitsevat Suomen eteläisintä kärkeäkin etelämpänä.
Ylimääräisiä kampittajia ei kaivattaisi, kun Suomi käy kovaa vääntöä EU-komission kanssa 141-tuen jatkosta ja tasosta. Vaikka 141-tuki koskee eteläistä Suomea, sen säilyminen on tärkeää Pohjois-Suomellekin. Jos Etelä-Suomen maatalouden kannattavuus murtuisi, isku olisi kohtalokas koko maan maatalouselinkeinolle. Alan volyymit ovat niin pieniä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kyse on myös EU:n uskottavuudesta sopimuskumppanina. Suomelle luvattiin jäsenyysneuvottelujen aikana, että EU turvaa jatkossakin maatalouden tuotantoedellytykset kaikkialla alueellaan. Nyt siihen on myös tarvetta enemmän kuin kenties koskaan aiemmin. Viljaa ostettaisiin tänä päivänä enemmän kuin sitä tuotetaan. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti.
Viljelykelpoiset alueet maapallolla pienenevät muun muassa aavikoitumisen ja maaperän suolaantumisen seurauksena. Ilmastomuutoksella on omat, osin vielä arvaamattomatkin vaikutuksensa. Suomen peltoala on nyt tehokkaassa, mutta kestävässä viljelyssä. Meidän maaperässämme on raskasmetalleja huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Keski-Euroopassa. Olisi kovin epäviisasta viedä tällaiselta alueelta viljelyn mahdollisuudet.
Todennäköistä sentään on, että 141-tuesta saadaan aikaan sopu, mutta kohtuutonta aika ajoin toistuva vääntö on. Paljon viisaampaa olisi muuttaa niin Suomen 142- kuin 141-tukikin pysyväksi.